Jaakon tiellä

Keväällä 2015 olin ensimmäistä kertaa Jaakon tiellä, kun pyöräilin Raisiosta Naantaliin. Tuo pieni retki konkretisoi unelmaani. Tiesin jo tuolloin, että tänä keväänä lähtisin kävelemään tuon perinteisen pyhiinvaellusmatkan.

Enää en edes muista, mistä ja milloin unelmani on alunperin tullut. Olen nähnyt joskus joitain pätkiä vaelluksesta televisiosta ja sattunut lukemaan matkakirjoja. Tietysti olen lukenut myös Coelhon Pyhiinvaeltaja-kirjan, mutta sitä pidin satuna. Tyttären lentopallovalmentaja suunnitteli aikoinaan pyhiinvaellusta ja sekin innosti minua kovasti.

Toissa vuonna, kun kuulin oman kylän tytön Tiinan kertomuksen omasta caminostaan, minulle kirkastui, ettei pyhiinvaellus olekaan mikään utopistinen unelma, vaan ihan toteutettavissa oleva idea. Lisäksi työkaverini innostui ajatuksesta. Joten, kun sain retkelle kaverinkin, olin varma, että retki vielä toteutuu. Uutena vuonna 2015 päätimme Hennan kanssa reissun ajankohdaksi huhti -toukokuun 2017.

Jaakon tien tallustelija

Mhttp://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/7_tarkeaa_asiaa_joita_suuret_menetykset_opettavat

Mietin, millainen nainen matkaan on lähdössä, mitä ajatuksia ja toiveita minulla on retkestä. Mitä pyhiinvaellus minulle merkitsee.

46:een vuoteeni on mahtunut paljon asioita. Tärkeinpiä ovat elämäni ihmiset. Ne, jotka ovat tälläkin hetkellä lähelläni, mutta myös jo päättyneet ja kenties unohtuneetkin ihmissuhteet. Toisten ihmisten vaikutuksesta olen paljolti se nainen, joka nyt olen. Tietysti minuun on vaikuttanut myös minulle rakas Lapin luonto, kasvuympäristöni pienessä Orakylässä, työ, opiskelut ja erilaiset elämän valinnat ja tapahtumat. Olen eronnut, suloiset lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi ja nyt olen taas rakastunut.

Elän täyttä ja onnellista elämää. Olen kiitollinen terveydestäni, läheisistäni ja tasapainoisesta elämänvaiheestani. Iloitsen perheestä, ystävistä, rakkaasta ja myös kohtaamisista vieraiden ihmisten kanssa. Työ lasten ja perheiden parissa on minulle tärkeää, ja pidän siitä, mutta silti haluan panostaa enemmän vapaa-aikaan. Nautin luontoretkistä ja erilaisesta liikkumisesta. Haluan kokeilla monenlaista ja pidän myös kulttuuriharrastuksista. Matkustelu olisi kiinnostavaa, jos siihen vain on mahdollisuuksia. Haaveilen paljon ja suunnittelenkin asioita, mutta haluan elää elämääni tässä ja nyt, tehdä joka päivä mukavia asioita.

Olen hyvin luottavainen ja sinisilmäinenkin. Uskon, että elämä kantaa ja nautin tästä päivästä sekä odotan innolla tulevia. Pyhiinvaellukselle lähden asenteella, että tarkoitus on kävellä koko 800 kilometriä, mutta, jos tulee jotain vastuksia, ei se mitään, jos pitääkin hypätä bussin kyytiin. Sitten katselen maantien varren maisemat ikkunasta ja käveleskelen ehkä päivisin Espanjan kaupunkien katuja.

Pyhiinvaelluksella saan nauttia kävelystä. Olen aina pitänyt kävelemisestä. Yksitoikkoisessa liikkeessä on jotain meditatiivistä. Kävellessä ajalla ei ole minulle merkitystä. Hitaasti liikkuessa ympäristön näkee, kuulee, haistaa hyvin, kunhan on välillä läsnä todellisessa ympäristössäkin, eikä vain omissa ajatuksissaan. Olen kiitollinen toimivasta ruumiistani. Voin liikkua helposti ja kevein mielin. Uskoakseni iloitsen myös Espanjassa kävelemisestä. Ja kuntokin vahvistunee ennestään.

Historia ja kulttuuri kiinnostavat minua. Mitä meillä Euroopassa on tapahtunut, miten olemme muovautuneet tällaisiksi kuin nykyään olemme. Pyhiinvaellusreitillä näen pitkän palasen Eurooppaa hitaasti liikkuen ja koen varmasti paljon merkittäviä asioita ja kohtaan ihmisiä eri kulttuureista.

Kovin paljoa en ole ajatellut, mitä odotan retken antavan henkiselle puolelleni. Olen kiitollinen elämästä ja kaikista mahdollisuuksista. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni ja itseeni. Asiat ovat hyvin. Tunnen jo itseni melko syvästi. Oletan silti, että mieleni seestyy entisestäänkin, kun aikaa vain olla, ajatella ja kävellä on viikkokausia. Odotan pyhiinvaellusreissua innostuneena ja  rauhallisin mielin.

 

Vaelluskuumetta

Harjoittelu caminolle on aloitettu jo viime kesänä

Minä ja Henna Rajajoosepissa 2016

Unelmareissuni pyhiinvaellukselle on pian totta! Enää 55 päivää, kun lennämme ystäväni kanssa Rovaniemeltä Espanjaan tavoitteena kävellä vajaa 800 kilometriä Santiago de Compostelaan. Ensiaskeleet caminolla otamme toivoakseni 25.4.

Ajatukset ovat jo usein tulevassa reissussa. Vielä on hyvin aikaa varustelulle, kuntoilulle, reitin tutkimiselle, pohtimiselle, mitä kaikkea on vielä huomioitava... Henna hankki jo sadeviitan ja hampaan paikka-ainetta, koepakkasi rinkan, kun minä vielä mietin, hankinko katkolahjehousut ja teleskooppisauvat, vai ostanko ne tarvittaessa matkan varrelta.

Sodankylästä on caminolle lähdössä myöhemmin kolmaskin nainen, jonka kanssa keskustelemme suunnitelmistamme. Eilen naureskelimme, että olemme menossa Espanjaan ja mietimme kuinka selviämme lumisista vaelluspoluista, millaisia varusteita tarvitsemme mudassa ja kaatosateessa. Jotenkin on silti vaikea ajatella, että maassa, jonka yleensä liittää aurinkomatkoihin, pitäisi pelätä reitin olevan poikki runsaan lumen vuoksi.

Pari viikkoa sitten jututimme Pyhiinvaeltajat kummiamme Jyrkiä, jolta saimme kuulla hänen kokemuksistaan. Jyrki oli kastunut ja paistunut, puhkonut rakkoja ja käyttänyt korvatulppia. Hän kertoi, että kolmas päivä on vaikein. Silloin kyseenalaistaa koko jutun järjen. Miksi ihmeessä lähti tallustelemaan?! Jyrki on tehnyt caminolle neljä eri reissua ja ajatuksissa on vieläkin yksi. Eiköhän sekin kerro, että reissu on antoisa... Tärkein juttu oli, että ihmiset caminon varrella ovat valmiit auttamaan. Ajattelin, että uskallan varmasti Hennan kanssa heittäytyä senkin varaan. Valmistaudutaan, suunnitellaan ja varustaudutaan ja luotetaan, että mahdollisiin ongelmiin löytyy ratkaisuja paikan päällä.

Ehkäpä on viisasta varautua kaikkeen, mutta tavoitteena on, ettei repussa olisi kuutta kiloa enempää tavaraa, niin on pakko rajatakin.

Kahdessa kuukaudessa ehtii kyllä paljon. Maaliskuussa pitää harjoitella reipasta ja pitkäkestoista kävelyä, kunhan vain hiihdolta ja tanssilta malttaisi. Huhtikuussa lepäilyä ja läheisten kanssa oleilua, jotta saa tankatuksi puolentoista kuukauden erossa oloa varten.

Viikonloppuretkellä lähimetsässä

Espanjassa ei sitten keitellä nokipannukahveja

Kahvistelimme caminokonkarin kanssa

Viime kesänä UKK-puistossakin camino oli jo mielessä