Perillä

Kävelimme Caminoa aamulla ukkosmyrskyssä. Koko aamupäivän satoi. Viimeisen päivän kävely oli voimakas kokemus. Kävin läpi kaikkia satoja kilometrejä: maisemia, ihmisiä, kaupunkeja, tapahtumia, tuntemuksia. Tärkeintä on ollut vain kävellä ja kohta se on ohi. Sadevesi kasteli ulkoapäin ja hiki virtasi kuoripuvun sisällä ja muutaman kyyneleenkin vuodatin voimakkaiden tuntemusten vuoksi.

Kävellessä tunsin valtavaa yhteenkuuluvuutta kaikkiin tuntemattomiin kanssakävelijöihin. Mielessäni olivat minulle rakkaat ihmiset ja ihmiset, joita olin Caminolla tavannut. Toivoin, että perillä tapaamme Martinin, Sergen, Michellen, Martinan, Nidan... Olin onnellinen, että tämä on ohi ja pääsen kotiin, mutta myös haikeutta caminon päättymisestä. Tämä on ollut upea kokemus.

Saavuimme Santiagon hulinaan. Kaupunki tuntui olevan täynnä ihmisiä sateenvarjojen alla. Olimme pyörällä päästämme. Tässäkö tämä nyt oli? Mitä seuraavaksi? Olimme pettyneitä, kun emme nähneetkään ketään caminotuttavistamme. Kolkuttelimme viiden hostelin ovea, mutta ne olivat täynnä. Bookingin kautta löysimme etäämpää hostelin, johon hurautimme taksilla. Ripustelimme läpimärät vaatteet sängyn reunalle ja lähdimme juhlalounaalle aasialaiseen ravintolaan. 

Syötyämme kävelimme takaisin katedraalille. Jonotimme yli puolitoistatuntia composteloita. Sitten olimmekin jo juhlatuulella. Onneksemme tapasimme joitakin italialaisia, espanjalaisia, ranskalaisia ja japanilaisen caminoystävämme, joiden kanssa saimme jakaa riemuamme.

Kävimme katedraalissa. Oli juhlava hetki todeta, että nyt me olemme oman caminomme tehneet.

Kuukausi Caminolla täynnä

Tänään käveltiin 29 km melko ripakasti, että ehdittiin majoittua ennen ukkosta. Onnistuttiin. Huomiselle jäi vielä 23 kilometriä. En osaa vielä ajatella, että pian tämä on ohi. Kävellessä mielessä pyöri monenlaista. Olen tyytyväinen, että tämä huikea matka loppuu. Ajatuksissa olivat kotimaassa odottavien rakkaiden lisäksi caminotuttavuudet. Keitähän tapaamme huomenna ja viikonloppuna Santiagossa?

Kävely on ollut viime päivinä tosi kevyttä, vaikka matkaakin on tullut paljon. Meillä on ollut hyvä tuurikin, kun helteet tulivat vasta, kun ollaan oltu täällä metsäisemmällä osuudella. Olemme saaneet kulkea pääosin varjossa. Kyllä eilinen 35 astetta siltikin räydytti. Tänäänkin oli kuuma, mutta ehkäpä sade nyt jäähdyttää.

Reppuni kevenee huomenna, kun tullaan perille, kuoripuku saa lentää kotiin!

Olen ollut tosi tyytyväinen tukeviin kenkiini😊

Huomenna Santiagossa postitan vaelluskengät ja sauvat kotiin

Lähdettiin palauttavalle kävelylle sateen tauottua😊

Reilu 50 kilometriä vielä

Jäähdyttelyä 35 asteen lämmössä

Palas de Rein kirkko oli rauhallinen ja valoisa

Päivämatkan puoliväli 

Melidessä

24.5. käveltiin Gonzarista Melideen.

Aamulla oltiin niin ani varhain pimeässä liikkeellä, että näkee, kuinka kävelysauvat iskevät kipinää😅. Oli hauska huomata muutama aamu sitten ensimmäistä kertaa, kuinka kävelysauvamme kiveen osuessa ovat liekeissä! Lähdimme taas 5.45 hellettä peläten, mutta pääsimme Palas de Reihin (17,1km) niin mukavassa kesäsäässä, että päätimme jatkaa matkaa vielä jonkin verran. Tutustuimme somaan kirkkoon ja söimme rauhassa salaattilounaan. Yhdentoista jälkeen olimme taas caminolla. Kävelimme puoli vahingossa vielä 14,5 km, kun emme vain osanneet pysähtyä… 

Kävely menee pitkällisen harjoittelun jälkeen itsestään, niin vaivattomasti. 

Mutta varvasparat eivät niin tykänneetJa se matka ei ollutkaan läheskään kokonaan mukavassa kesäsäässä, vaan armottomassa helteessä. Pysähtelimme välillä kahville ja limuille baareihin varjojen alle. Pelkäsin jo nahkanikin kärventyneen, kun niin kuumotti, mutta se oli vaan lämmöstä ja liikkeestä. Nelikymppinen aurinkorasva toimii siis hyvin.

Myöskin vesi kävi vähiin ja siitä tuli heikko olo parille viimeiselle kilometrille. Pääsimme perille 13.30.  Alberguessa olo viileni juomisen ja suihkun jälkeen. Lähdimme taas kahvilaan. Meidän on saatava päiväkahvimme, vaikka olisi kuinka kuuma. Venyttelyt puistossa jäivät kuumuuden vuoksi vähiin. Sen sijaan panostamme makuusalissa jalkojen ylhäällä pitämiseen. Ja mikä upea juttu! David saapui juuri äsken tänne! Emme ole tavanneet häntä Zubirin jälkeen. Marcolta kuulimmekin aiemmin, että hänellä oli jalkaongelmia. David kertoi nyt itse edenneensä hitaasti ja, kun  jalat tulivat kuntoon, hän on kävellyt pitkiä päivämatkoja ja ottanut meitä kiinni. Olipa kiva nähdä caminopoikaamme.

Tänään tuli käveltyä 31,6km. Jäljellä on enää 52 km Santiagoon.

Vajaa sata enää!

Alle sata, hellettä, hyvää ruokaa, juhlintaa, koti-ikävää...

Salud! Haliterkut Garzonasta😍

Sarriaan

28. kävelypäivä 33,8km

Heräsimme taas varhain Hospital de la Condesassa. Olemme sopineet Hennan kanssa, että ennen viittä emme nouse ylös. Niinpä makaamme hereillä mistä saakka milloinkin tasan viiteen ja sitten alamme kasata tavaroita. Pihalla olimme tänäänkin pilkkopimeässä 5.30. Reilun puoli tuntia kuljimme mäkistä ja kivistä polkua otsalampun valossa. Ajattelin tänäkin pimeänä ja hikisenä aamuna, että ihanaa päästä sitten kotiin…

Seitsemältä satuimme avoinna olevaan kahvilaan, josta saimme paahtoleivät voilla ja minulle lisäksi marmeladilla, minulle cafe americano ja Hennalle cafe con leche. Pidän kovasti täkäläisestä kahvista. Kahvilan wifiyhteyskin oli hyvä, niin sain  parin päivän blogikirjoituksetkin julkaistuiksi. Aamukahvi virkisti ja aurinkokin nousi, ja kävelyn jatkaminen kävi leikiten.

Nautin kovasti tämän päivän kävelystä halki maaseudun ja pikkukylien. Vihreät mäkiset pellot, karja laitumilla, metsäpolut, kivikylät ovat niin viehättäviä. Aurinko paistoi koko päivän, mutta oikeastaan missään vaiheessa ei ollut hirveän tukalaa, kun polku kulki pitkiä matkoja vihreissä ’luolissa’. Suuret puut varjostivat polkua ja lehvistä päällemme tuli kattokin. Nyt ei ollut lainkaan suoria taipaleita, vaan mutkaisen tien takaa putkahti esiin aina uutta ihmeteltävää. Tänäänkin näin muutamia vasikoita imemässä emänsä utareista maitoateriaa. Sain yhdestä otetuksi valokuvankin. Pelloilla oli niittopuuhat käynnissä ja vastakaadetun  tai kuivuvan heinän tuoksu on niin hyvä. Kylien lähettyvillä sieraimiin tulvi myös lapsuudesta tuttu navetan haju.

Vettä join paljon mäkisellä reitillä ja lämpöisessä säässä. Matkan aikana söimme vain kevyesti. Aamupalan jälkeen jugurtti välipala ja kun lounasaikaan olimme nälkäisiä sattuikin kohdallemme ”hedelmäbaari”. Tarjolla oli monenlaisia hedelmiä, mysliä, patonkia ja hilloa, keksejä, kahvia ja mehua. Nautimme tarjoomuksista ja kilautimme koriin vapaaehtoisen maksun. Caminolla pidetään kyllä hyvä huoli pyhiinvaeltajista.

Kävely oli meillä molemmilla tänään niin helppoa, että kävelimmekin Sarriaan asti. Matkaa tuli paljon, mutta kevyesti. Olimme Sarriassa kello 14. Suihkun, pyykinpesun ja välipalan jälkeen lähdimme kahville. Kaupungilla oli tosi kuuma ja istuimmekin kahvilan varjon alla vielä salaattien ajan. Sitten etsimme pankkiautomaatin, apteekin ja kaupan. Ostosten jälkeen tutustuimme löntystellen Sarriaan ja, kuten rutiineihimme kuuluu, venyttelimme puistossa. Olen ihastunut puistojen vanhoihin puihin ja tänään löysin ihanan pesäpuun, johon minun oli pakko kiivetä. Söimme illallisen jokivarren baarissa ja sitten tulimmekin albergueen iltapuuhille.

Huomenna kaikki toistuu samanlaisena ja kuitenkin erilaisena.

25. kävelypäivä

Ponferradasta Perejeen 29,5 km aurinkosäässä (6.10-14)

Varmastikin toistoa, mutta pakko todeta, että upea päivä! Hostelin ovet avattiin kuudelta, niin lähdimmekin melkein saman tien kävelemään. Hämärissä kaupungista oli vaikea löytää pois, mutta espanjalaivaeltajien avustuksella onnistuimme löytämään ulos. Kymmenen kilometriä olikin yhtäjaksoista kaupunkikävelyä. Sitten pääsimme vähitellen hienolle maaseudulle. Camino oli nyt mukavan vaihteleva, kun oli mutkaa ja mäkeä. Mutkan jälkeen saatoimmekin yht’äkkiä olla jossain pikku kaupungissa. Aurinko paistoi lämpöisesti ja kävely eteni mukavasti.

Saavuimme iltapäivällä kohteeseemme – Perejaan. Luna ja Ton toivottivat meidät tervetulleiksi. 😊 Kylä on pikkiriikkinen. Täällä on joitakin romahtaneita taloja, mutta uuttakin rakennetaan. Alberguekin on viehättävä. Toista kertaa tämän kuukauden aikana saamme nukkua yhden hengen sängyissä. Toistimme normirutiinit: pesu, pyykit, löntystely kävelyä lähistöllä, päiväkahvit ja venyttelyt.

Illallisen söimme kylän ainokaisessa baarissa. Henna otti pastasalaatin ja taimenen. Minä söin ensimmäistä kertaa lihaa, kun listalla oli gulassia. Alkuruokana minulla oli hyvä kaalikeitto. Söimme myös tuplajälkkärit, kun, eräs herra halusi tarjota meille jätskit menujälkiruokienkin lisäksi. Ensimmäistä kertaa myös talo tarjosi juomat. Jotain kammottavaa likööriä. 

Huomenna suunnitelmissa edetä Hospital de la Condesaan saakka, jos helle ei pehmennä aiemmin. Nyt meillä on enää 179 kilometriä jäljellä.

I

I

26. kipuamispäivä

26. kävelypäivä. Olemme olleet reissussa neljä viikkoa ja jäljellä on enää yksi viikko ja reilu 150 kilometriä kävelyä Santiagoon.

Tämän päivän kävely vei kyllä mehut. Nukuimme molemmat huonosti. Henna oli ollut yön pahoinvoiva ja minä valvoin kai sitten empatiasta. Olemme huomanneet, että ajattelemme useasti samoja asioita, niin kai sitä vaistoaa matkatoverin sairastamisenkin… Makoilimme väkisin viiteen ja 5.30 olimme tiellä tähtien valaistessa. Hennan huono olo meni onneksi ohi, mutta aamiaista hän ei pystynyt syömään, vain tuoremehua.

Päivän kävely oli kova! Emme taaskaan olleet perehtyneet reittiin, saatikka sen profiiliin kunnolla. Nousimme tosi paljon. Tämä oli reissun tähän mennessä kovinta ja jyrkintä kipuamista. Päivä oli niin lämminkin, että hiki virtasi. Onneksi Hennakin saattoi syödä muutaman tunnin kävelyn jälkeen La Fabassa hedelmiä ja jugurttia. Minullakin oli hurja nälkä, mutten uskaltanut ahmia paljoa, kun kavuttavaa oli vielä aika lailla. Viiden kilometrin matkan päässä Cebreirossa oli hurja tuuli. Kylässä oli jotkin markkinat ja pyhiinvaeltajien lisäksi paljon turistejakin. Ohitimme kauniin paikan pikaisesti. 

Seuraava tauko meillä oli Linaresissa, jossa söimme salaatit ja hedelmiä. Kiipeäminen jatkui vielä. Korkein kohta oli San Roque 1270m. (Ja aloitimme vajaasta 600:sta metristä.) Tämän päivän maisemat olivat kyllä kauniita ja sää suosi. Huomasimme olevamme karjan kasvatus alueella jo polun sontaisuudesta. Karjan kellot jostain etäämpää laitumelta kuulostavat niin kivalta ja tässä kylässä törmäsimme lehmiä laitumelle vievään paimeneenkin. Hänellä oli koiria apuna. Maalaiselämä on ihanaa. Kukko ja kanat pyörivät pihamaalla ja samoin koirat. Alberguemme terassilta näkyvät upeat vuoret ja vehreitä peltoja. 

Tämän päivän energian kulutus oli varmasti hurjaa, koska yhdeltä päästyämme perille, olemme syöneet melkein taukoamatta. Söimme loput matkaeväät ja baarissa eräs naisperegrino jakoi kanssamme tuhdin maalaisruoka-annoksensa. Söimme valtavasti perunaa, lihaa ja haudutettua kaalta. Päivämatkaksi tulikin reilusti 28 kilometriä seitsemässä tunnissa. Olemme venytelleet vähän ja lähdemme seuraavalle aterialle!

24. kävelypäivä, 26,2 km

Foncepadonissa syötiin hyvä aamupala vasta 6.45. Viisasta, ettei tarjoilu alakaan sitä aiemmin, koska vuorilla voisi olla vaarallista hämärissä. Söimme mysliä ja vaaleaa leipää. Niillä jaksoi hyvin tallustella. Tämän päivän kävelyreitti oli upea. Olin näkymistä aivan haltioitunut. Vuoret olivat niin kauniita aamun valossa ja sumussa. Kanervikko kasvoi parimetrisenä. Kanervat kukkivat vaahtomerenä. Vuoren rinteet olivat moniväriset. Vihreän ruohon ja pensaiden lisäksi oli vaalean- ja ruosteenpunaisia sekä valkoisia kanervia ja joitain vieraita keltaisia ja sinisiä kukkia. 

Jo parin kilometrin jälkeen saavuimme rautaristille. Pyhiinvaeltajien tavaksi on muodostunut jättää kivi kotimaastaan ristille. Kivi symboloi kullekin varmasti eri asioita. Minun kiveni on Oratunturista. Olen tallettanut sen retkellä tätä vaellusta ajatellen. Liitän kiveen minulle tärkeitä ja läheisiä asioita: rakkaat, koti, luonto. Olen kiitollinen näistä. Siellä Oratunturin pikkuruinen jäkäläkivi on nyt tuhansien muiden seassa.

Hennan on saanut sydämen muotoisen kivensä vuonna 2000 lahjaksi perheeltään. Kivi on ollut hienossa rasiassa, punaisella nauhalla koristettuna. Henna on säilönyt sitä kaikki nämä vuodet. Kun suunnittelimme pyhiinvaellusretkeä, Hennalle oli aivan selvää, että sen kiven hän pakkaa rinkkaan rautaristille vietäväksi. Kivi on ollut valmiina tälle pyhiinvaellukselle.

Kumpaisellakin meistä oli mielessä meille tärkeitä asioita, kun kävelimme ristille.

Aamulla oli todella kylmä, ylhäällä sateli luntakin. Silti jotkut kulkivat shortseissa. Alas päin tullessa kyllä lämpeni. Matkan varrella oli viehättäviä vuoristokyliä ja muutenkin upeita maisemia. Kulku alas kivikossa oli väliin vaivaalloistakin. Pysähtelin vähän väliä kuvaamaan jotain hienoa näkymää. Oli mukava kuulla taas karjankellojen kilkatusta ja nuuskia metsän tuoksuja. Joimme kahvit ja söimme piiraat ja croisantit Acepossa ja Molinasecassa.

Saavuimme Ponferradaan vasta kahdelta. Tulimme hostellin respaan yhtäaikaa thaimaalaisen pojan kanssa. Saimme kolme viimeistä petipaikkaa. Meillä oli tuuria. Majoitumme 11:sta eurolla kuuden hengen huoneessa, jossa on omat kaapit, suihku ja wc. Sekä riittävästi wc- ja käsipyyhepaperia. Suihkun jälkeen lähdimme kaupungille.

Jätin tabletin laturiin, niin en saanut kuvia hienosta vanhasta  linnasta ja muista nähtävyyksistä. Hennalla oli onneksi kännykameransa mukana. Lämpöisessä kesäillassa kaupungilla oli mukava kuljeksia ja istuskella terassilla syömässä. Seuraavaksi päivän kohokohta: nukkumaan meno. 😊

Kyltti baarin seinässä valehtelee vähän, mutta huomenna ensimmäisen kahvilapysähdyksen aikoihin jäljellä ei ole enää kahtasataakaan kilometriä