Tällä viikolla työpaikan pihalla liehui upea Suomi 100 - lippu. Komeasti liehuva lippu johdatti mieleni pyhiinvaellusreissùun. Jo nyt ajatus kotimaasta matkan päästä lämmittää sydäntä. Mitähän kaipaisin Suomesta pyhiinvaelluksen aikana? En ainakaan ruokaa! Kyllä ne ovat läheiset ihmiset, joita voin kaivata. Ehkä myös Lapin kevät, jäiden lähtö, valoisat aamut ja illat, koivujen hento viherrys, joutsenten ja myöhemmin pääskysten kotiutuminen ja muut pohjoisen kevään merkit voivat käydä mielessä haikeuttakin aiheuttaen. Pidän kovasti Suomen keväästä. Ja kesästä. Kyllä syksystä ja talvestakin. Mutta uskon, että vaelluksella on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei ehdi ikävöidä. Vai kaipaankohan ehkä omaan sänkyyn? Saunaan? Kullan kainaloon ainakin on varmasti iltasella ikävä.
Juhlavuoden kunniaksi ajattelin tilata uuden passinkin. Henna on tuonut minulle jo syksyllä retkeltään pienen Suomen lipun reppuun kiinnitettäväksi. Pakkaamme reppuihin myös Suomi-paidat teknisestä kankaasta ja tietenkin Suomi-pipot lämmittämään päitämme. Vaikkei mitenkään kansallismielisiä ollakaan, pyhiinvaellus Suomen juhlavuonna, vaikuttaa kyllä pukeutumiseemme.
 |
| Lippu odottaa jääkaapin ovessa ompeluinnostusta |
 |
| Reilun puolentoista kuukauden päästä kävelyreittiä eivät ole reunustamassa paljaat koivut ja ylläni on toppapukua keveämpi asu :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti