keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Haltioitunut Astorgassa!

Uskomaton päivä! Paras kävelypäivä tällä pyhiinvaelluksella. Tänään oli ensimmäinen yhtäjaksoisen sateen päivä, ja miten helppoa olikaan kävellä. Ja bonuksena upea Astorgan kaupunki. Olen niin kiitollinen, että saan kulkea tätä caminoa. Ystävien, läheisten siunausten saattelemana.

Lähdimme jo kuudelta liikkeelle ja ennen ensimmäistä kylää olimme läpimärät helleasuissamme. Vaihdoimme kuoripuvut ylle, joimme kahvit ja jatkoimme mutaista taivallusta. Sammakot kurnuttivat ja narisivat villeinä kanavissa. Hupun alta ei juuri maisemia nähnyt. Vilkaisin risteyskohdissa, että kävelen vielä keltaisten nuolten opastamina ja näin, että ympärillä oli taas vehreää. Välillä oli luksustakin. "Jossain" oli herra, jolla oli tarjolla tuoreita hedelmiä, kahvia, siemeniä, suussa sulavaa omenarusinapaistosta ym. herkkuja. Herra ryntäili ympäriinsä lisäten tarjottavaa meille läpimärille vaeltajille. Kaikesta tästä sai laittaa lippaaseen vapaaehtoisen korvauksen. Toivottavasti lipas täyttyi! Sade rauhoittui ehkä viisi kilometriä ennen Astorgaa. Pystyimme pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan kitaransoittajaa, joka ilahdutti meitä peregrinoja iloisilla sävelillään.

Astorgasta löysimme kerrossängyn hienosta alberguesta aivan roomalaimuureilta. Lämpöisen suihkun ja vaatteiden kuivumaan ripustamisen jälkeen lähdimme kaupungille syömään ja ihastelemaan näkymiä. Olo on aivan loistava. Sadekeli on näköjään hyvä pyhiinvaellukselle, kun 28,5 kilometriä meni tosi keveästi. Jaloissa ei tunnu yhtään mitään. Mieli on kiitollinen ja onnellinen. Tunnen kyllä voimakasta koti-ikävää. Kahden viikon päästä ollaan taas kotona. Kirjoitan blogia tällaisessa tunnelmallisessa huoneessa rauhallisen kirkkomusiikin soidessa taustalla. Täällä on niin levollista. Ja aurinkokin paistaa taas. Ja jääkaapissa minua odottavat ostamani tuoreet mansikat. Elämä on ihanaa!

Useat tämän päivän vaeltajat ovat aloittaneet joko Leonista tai täältä. Toivomme tapaavamme vielä myös alun ystäviämme. Pelkäämme kyllä, että ylimääräinen yömme Leonissa teki liikaa rakoa alun vaellusperheeseemme. Olisi upeaa tulla Santiagoon yhdessä Davidin, Martinin, Martinan, Dominiquen, Gretan, Marcon, enon, Billyn, Maria-Ritan ja muiden alkumatkan pyhiinvaellusystäviemme kanssa.


"Rauhan tyyssija" alberguessamme
Huippupäivä yhteisessä projektissamme, nyt Astorgassa

Aamupäivän välipalat San Martinissa

Rio Orbigon siltaakin olemme odottaneet

Me kaikki oltiin likomärät, toivotaan varusteiden kuivuvan huomiseksi

Tämän päiväinen kotimme Astorgassa

Kunnaksen Jansmakon loitsu 😅


Meidän reppumme ovat onneksi kohtuullisemmat

Täälläkin Gaudin prinsessalinna

Katedraali

Lohtua koti-ikävään

John kertoikin meille aamulla, että Astorga on kuuluisa suklaastaan



Upea näkymä roomalaismuureilta

Että ihmiset ovat pystyneet...



tiistai 16. toukokuuta 2017

21. kävelypäivä

Nukuimme pitkät yöunet australialais pariskunnan kanssa. Emme jaksa valvoa edes niin kauan kuin espanjalaiset imeväiset. Kun asetuimme nukkumaan yhdeksän aikoihin, paikalliset alkavat vasta aterialle. Kadulta kuului, astioiden kilinää, lasten kiljahduksia  ja  iloista seurustelun ääntä. Siihen on hyvä nukahtaa. 

Lähdimme Leonista ennen seitsemää ja lämmintä oli jo 16. Onneksi saavuimme määränpäähämme Villalangos albergueen  jo 11:sta. Loppu päivän käveleskelimme pikku kaupungissa ja istuskelimme pihalla puiden varjossa. Alberguessa oli väljyyttä, edes puolet pedeistä eivät täyttyneet. Wifi ei vain toiminut, mutta onneksi näissä kahviloissa pelittää. Son buen camino taas😅.

Kolme tyytyväistä pyhiinvaeltajaa Leonissa

Varjo oli tarpeen 



298 jäljellä




Puutarhoissa on usein ihastuttavia ruusuja

maanantai 15. toukokuuta 2017

Leonissa 14-16.5

Pääsimme ensimmäistä kertaa messuun tällä pyhiinvaelluksellamme ja missä ympäristössä! Katedraalin ikkunat ovat uskomattoman kauniita ja koko katedraali on niin täynnä katseltavaa. Emme ymmärtäneet messusta mitään, mutta urut soivat komeasti ja laulu kuulosti kauniilta.

Muutoin olemme vain kierrelleet kaupungilla, ihastelleet kauniita rakennuksia ja teimme eväsretken puistoon. Huomenna jatkamme taas ominta juttuamme: kävelyä.
Yövymme hostelissa katedraalin vieressä 14e/2yötä

Katedraali on hurjan hieno




Tuo ois meijän prinsessojen linna

Henna rentoilee muurilla

Katedraalin ikkunat ovat ihastuttavat



Opaskirjan tutkimista Gaudin tukemana





Syötiin lounas ulkona ulkona


Ihastellaan aina noita haikaran pesiä


Auringossa oli yli 30 lämmintä, varjossa sentään vähempi

lauantai 13. toukokuuta 2017

19. kävelypäivä

Lauantai 13.5. 19. kävelypäivä

Italialaiset aloittivat taas aamuvarhaisella lähtötohinat. Olemme Hennan kanssa jo niin näppäriä matkaan lähtijöitä, ettemme jääneet odottamaan edes 6.30 tarjolle laitettavaa aamupalaa. Olimme tien päällä pian kuuden jälkeen. Aamiaisen söimme muutaman kilometrin jälkeen El Burgo Ranerossa. Hyvävoimaisina ja reippaina käveleskelimme suoraa maantietä seurailevaa tietä. Samanlaisena pysyvä ympäristö ei haitannut minua tänään lainkaan. Mieli oli niin riemukas eilisestä yhteisestä illanvietosta johtuen. 

Kävellessä en ajattele paljon mitään, tasainen rytmi on minusta meditatiivistä. Kuljen caminoa ’pää tyhjänä’. Muutama päivä on ollut sellaista, ettei ole ollut erityistä katseltavaakaan. Välillä pulisemme Hennan kanssa jotain menneitä ja tulevia. Marco kertoi eilen illallisella, että olivat kerran ’vahingossa’ edenneet melkein 40 kilometriä jutellen. Huh, minun jalkani olisivat jo kertoneet ylipitkästä matkasta.

Tämän päivän 26,7 km meni kepeästi. 12:sta saavuimme Mansilla de las Mulasiin. Majoituimme ensimmäisten joukossa ja lähdimme baarikierrokselle. Minä söin välillä niin tuhdin lounaan (kanaa ja sieniä savukyljen kera), että siitä jäi vähän huono olo. Iltapäivällä minulle riittikin cafe americano ja zumo. Pavuista jauhettu kahvi ja vastapuristettu tuoremehu ovat täällä niin herkullisia.

Kierrokselta kotiuduttuamme, hieroimme toistemme jalat. Ostin Boadilla del Caminon (muistaakseni) apteekista farmaseutin itsensä sekoittamaa linimenttiä. Hän opasti, että kävelyn jälkeen ensin pitäisi laittaa jalat kylmään veteen ja sitten hieroa linimenttiä koipiin. Ihan hyvää ainetta. Olemme nyt parina päivänä nähneet, kuinka ”Tohtori Kim” Kiinasta hoitaa ihmisten jalkavaivoja akupunktiolla. Hurjan näköistä, mutta ihmiset ovat tyytyväisiä saadessaan helpotusta vaivoihinsa. Eilen tuttavistamme Marco ja eno tarvitsivat hoitoa ja tänään vuorossa oli Maria Rita. Meillä molemmilla jalat ovat hyvässä kunnossa. Tietysti pitkän kävelyn jälkeen tuntuu ja istuminen jäykistää jalkoja, mutta hyvin on palauduttu. Askel on aina aamuisin kivuton ja kevyt. 😊


Pyhiinvaeltaja patsaita on paljon

Tuulitukat kirkon portailla

Ihanan rentouttavaa jalkahierontaa

Luemme opaskirjaa jatkuvasti - mitään mieleen jäämättä😅

Hiilihydraattitankkausta