sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuaatto Sansolissa

30.5. Sprinttipäivä, kävelyä vain 18km.😊 Lähdimme Luquinista runsaan aamupalan jälkeen. Yleensä olemme aamulla caminolla pelkän patongin ja kahvin voimalla, mutta hostelissa saimme myös hedelmiä, mehua ja muffinsseja. Mielelläni söisin aamulla kaurapuuroa ja raejuustoa. Ruokavalioni sokerin, vehnäleivän ja voin määrä on moninkertaistunut täällä Espanjassa.

Tämän päivän reitti kulki vehreiden kumpuilevien viljelysten läpi: vehnää, oliiveja, viiniä. Ensimmäistä kertaa kävely tuntui väliin tervan juonnilta. Hieman liikaa viiniä eilen illallisella? Ensimmäinen taukomme oli vasta 11 kilometrin jälkeen Los Arcosissa, jossa söimme varhaisen lounaan. En ole vieläkään kyllästynyt perunamunakkaaseen. Aloitin vapun juhlinnankin suklaadonitsilla. Tänään lounasaikaan mennessä olemme kävelleet Saint Jean Pied de Portilta Los  Arcosiin kaikkiaan 136 km.  

Kun olimme lähdössä eteenpäin, Bill tuli kahvilaan. Hän oli onnistunut vaihtamaan dollarinsa euroiksi jossain hostelissa. Hieno juttu, että hän sai raha-asiansa kuntoon. Bill olisi tarjonnut meille lounaan, mutta massut olivat jo täynnä, niinpä joimme vain juhlakahvit. Halasimme ja jatkoimme matkaa.

Nämä kesän värit ovat kyllä silmiä hiveleviä. Eri sävyjä vihreää, keltaista ja väriläiskinä punaisia unikkoja. Camino halkoo viljapeltoja. Tie on ollut pari päivää pääosin melko tasaista soratietä. Saavuimme Sansolin albergueen jo yhdeltä. Olemme kävelleet niin pitkiä päivämatkoja, että olimme päättäneet pysähtyä tänään ajoissa. Juuri kun asetuimme lepäilemään sänkyihimme alkoi sataa. Koko iltapäivän on albergueen saapunut märkiä pyhiinvaeltajia. Taas meillä oli tuuria. Söimme hieman chorizo makkaraa ja patonkia, jotta jaksamme päivälliselle asti. Täällä on koko kolmen ruokalajin menu 8 euroa. Ja petipaikka oli 10 euroa. Albergue on viehättävä. Oleskelutilat on sisustettu tummilla kalusteilla ja jykevät ovet ja ikkunat ovat niin kauniita.


Hyvää vappua!




Alberguen makuusaliin taiteiltu kartta


Ystäväni caminolla: pikku toukka paksukainen


Viides kävelypäivä

29.4. Samun syntymäpäivä 😊

Tänään kävelimme leppoisassa kevätsäässä, käen kukkuessa 28 km. Se ei kylläkään ollut tarkoituksemme. Ajattelimme yöpyä Estellassa, mutta olimmekin jo yhdeltätoista siellä, niin päätimme jatkaa vielä hieman lounaan jälkeen. San Pedron kirkko oli tosi hieno. Istahdimme sinne hetkeksi ihailemaan taideteoksia kuunnellen kirkkomusiikkia. Kirkossa ei sillä hetkellä ollut muita. 

Kirkon pihalla kohtasimme amerikkalaisen  Billyn, joka oli pulassa, koska hänen dollarinsa eivät kelvanneet maksamiseen. Hän ei saanut rahaa automaateista ja lainasi puhelintani soittaakseen Usaan. Odottelimme kahvilassa, että hän saisi asiansa järjestykseen. Avustamme huolimatta, hän ei onnistunut saamaan euroja - lupasi silti tarjota joskus päivällisen… Bill jatkoi kävelyä ja kävelimme muutaman kilometrin yhtä matkaa. Erosimme todeten, että tapaamme vielä. Tämä Bill on yksi heistä, jotka kertovat tarinaa minusta "ilman kenkiä kulkevasta suomalaisesta ladystä" kohtaamilleen ihmisille.

Estellan jälkeen pysähdyimme tietysti viinihanalla, jossa sai laskea vapaasti viiniä tai vettä. Valitsimme kuksalliset viiniä… Kuksallinen oli juuri sopivasti. Nostimme maljat Samu-poikani onneksi. Hän täytti 24 vuotta.

Alberguessa, jossa olimme suunnitelleet yöpyä, oli täyttä, joten jatkoimme seuraavaan kylään. Kylässä oli viihtyisä hostelli. Viidellätoista eurolla saimme petipaikat ja aamiaisen. Olimme kävelleet 28 kilometriä. Majoituimme ja menimme paikalliseen baariin syömään. Meidät otettiin vastaan lämpimästi. Söimme ja joimme hyvin ja seurasimme paikallisten korttipeliä. Kiiruhdimme ”kotiin” ennen kuin hostelin ovet suljetaan klo 22. Nyt hyvää yötä ja huomiseen😊.


Tämän päivän värit 

 Hennan jalkojenhoitohetki


24-vuotiaalle Samulle ❤



lauantai 29. huhtikuuta 2017

28.4.







28.4.
Harmi, etten löydä wifi yhteyksiä sitä vertaa, että saisin kirjoitettua blogia ajantasaisesti, mutta julkaisen kirjoitukset ja kuvat kunhan yhteys onnistuu. Olen niin nauttinut kaikesta kokemastani tähän asti. Ihmeellistä olla täällä, kävellä, nauttia näkymistä, tavata ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Aamulla lähdimme liikkeelle jo seitsemältä. Yöllä oli ollut pakkastakin, koska pellot olivat kuurassa ja hengitys höyrysi. Puolisen tuntia lähdöstämme aurinko nousi upeana jäljessämme viljapeltojen takaa. Näkymät olivat muutoinkin edelleen uskomattomia: vihreyttä, kukkuloita ja etäämpänä jylhät vuoret, laaksoissa pieniä, tiiviitä kyliä ja kauniita puita, kukkasia. Hoin mielessäni tuon tuosta: ihanaa.


Jan åke (Janne) Ruotsista käveli kanssamme Puenta la Reinaan saakka.  Tänä päivänä sain englannin puhumisen intensiivikertauskurssin. Toki täällä keskustellaan erimaalaisten ihmisten kanssa päivittäin, mutta nyt juttelin englanniksi kuusi tuntia. Myös tanskalainen Anette kulki tovin kanssamme. Olemme kaikki niin onnekkaita, kun voimme kulkea tätä caminoa ja jakaa hienon kokemuksen yhdessä.

Croisantti aamiaisen söimme reilun tunnin kävelyn jälkeen Zariquieguissa. Sitten kiipesimme melko jyrkkää rinnettä ylös läpi kymmenin tuulimyllyjen peregrino monumentille. Oli hauskaa olla paikassa, josta olen nähnyt niin monia kuvia. Rinteen laskeutuminen oli melko helppoa, vaikka yksi kynteni onkin irtoamassa ja Hennan vaivaisenluu hankautui.. Söimme runsaan lounaan Utergassa. Olen ihastunut espanjalaiseen perunamunakkaaseen…

Hyvästelimme Jannen Puento la Reinassa. Ylitimme komean Arga joen ja taivalsimme metsäistä rinnettä kohti Manerua. Iltapäivä oli kuuma  ja olikin kiva päästä siistiin albergueen. Varasimme myös päivällisen ja suihkun jälkeen lähdimme pihalle venyttelemään. Myös edellispäivän norjalaiset ystävämme kohtasivat meidät torilla. Keskustelimme hetken ennen päivällistä heidän kanssaan. Aterialla oli väkeä Englannista, Koreasta, Australiasta, Itävallasta, Uudesta Seelannista, Portugalista ja Brasiliasta. Mielenkiintoinen kokoonpano. Itävaltalaisrouvat olivat vierailleet useasti Lapissa ja olivat ihastuneita maahamme. Brasilialaisen naisen sisko asui Ruotsissa ja hän kertoi Suomen olevan tuttu. Täällä small talk koskee usein eri kansallisuuksia, tietysti reittivalintoja ja vaivoja...  Ihmiset ovat kiinnostuneita Suomesta ja jokaisella on positiivinen näkemys kotimaastamme. Tämän illan kruunasi korealaisen miehen huuliharpun soitto. Minäkin liityin mukaan lauluun: minä poljen, sinä ohjaat… 😊

Nyt noin puolet tämän pienen alberguen yöpyjistä ovat  täällä yöpuulla. Loput jäivät tyhjentämään viinikannujen pohjat. Keittiöstä kuuluu iloinen pulina ja nauru. Tähän on hyvä nukahtaa. Viihdyn täällä niin hyvin. Ajattelen kyllä rakkaitani ja olen innostunut ajatuksesta, että saan kertoa kokemastani heille kotiin paluun jölkeen.

Tämä yösija maksaa 11 euroa, sisältäen aamupalan ja ”kotipäivällinen” oli myös 11 euroa.




27.4.





27.4.
Tänään lähdimme Zubirista aamiaisen jälkeen. Söimme superrasvaiset ja makeat croisantit, jotka oli täytetty suklaalla. Kaukana normi kaurapuurosta ja ruisleivästä. Rasvaisesta pöperöstä tuli vähän huono olo, mutta sillä mentiin. Tämän päivän kävelymaasto oli melko helppoa metsämaastoa.  Vihreys ja linnunlaulu tekivät hyvää. 

Jalat ja koko ruumis olivat hyvässä kunnossa. Ainoastaan kivetyillä osuuksilla alamäessä säären etuosat vihoittelivat hieman. Etenimme rauhallisesti, pysähdellen pikku kyliin haukkaamaan jotain. Pinaattimunakas oli todella hyvää. Sää oli puolipilvinen ja tuulinen, lämpötila noin 7-11 astetta. Kävellessä tuli silti kuuma.
Ennen Pamplonaa kohtasimme pienen espanjalaismiehen, joka myi kylmiä juomia ja hedelmiä. Oli luksusta saada keskellä metsää appelsiini 70: llä sentillä. Pamplonasta ostimme postikortit äideille, mutta emme löytäneet postitoimistoa. Kävelimme epähuomiossa ohi koko Pamplonan. 😊 Puistossa vilkaisimme opaskirjaa, ja päätimme jatkaa pari kilometriä Cizur menoriin. Ratkaisu oli hyvä. Löysimme hienon alberguen. Heti, kun saavuimme Albergueen eräs mies esitteli minut nuorelle naiselle ladyna, joka oli kävellyt paljain jaloin. Tyttö oli kuullut tarinan paljasjalkaisesta vaeltajasta ja nyt näki minut. Olen siis kuuluisuus caminolla.

Täällä on kiva aurinkoinen sisäpiha. Keitto- ja pyykinpesu mahdollisuudetkin olisivat, mutta päätimme ottaa rennosti. Kirjoittelimme päiväkirjaa auringossa ja jutustelimme toisten tallustelijoiden kanssa.

Tapasimme majapaikassa norjalaiset veljekset Danin ja Peterin ja ystävänsä  Jan Åken ruotsista. He tykästyivät meihin suomityttöihin. Myös tanskalainen Anette nukkui samassa huoneessa. Kävimme yhdessä päivällisellä. Hauska skandinaavinen seurue. Tänään sain caminon ensimmäisen salaatin. Se oli hyvää. Kaipaan täällä tuoretta ja vihreää kaiken vehnäjauho, rasva ja sokerimössön sekaan. Saimme vihdoinkin myös oliiviöljyä vaalealle leivälle.

Nautimme yhtyeisestä ateriasta pari tuntia ja  tulimme Hennan kanssa nukkumaan jo yhdeksältä. Saapa nähdä käykö minulle  samoin kuin viime yönä, kun heräsin tunnin unien jälkeen, kun laitoin niin varhain nukkumaan.  Ajattelin mukavia muutaman tunnin ja nukahdin sitten sikeästi 😊.


torstai 27. huhtikuuta 2017

26.4. Zubiri

toinen elämyksellinen päivä caminolla takana. Kirjoitan päiväkirjaani Zuribin alberguessa. Tässä huoneessa on 22 vuodepaikkaa. Useissa pedeissä vedellään nyt kello 15 sikeitä, kotoisa kuorsaus ja kosteiden, hikisten varusteiden ja pierun haju täyttää makuukamarin. 

Tulimme kylään jo yhdeltä, koska tämän päivän matka 21,9km oli helpohko. Aamulla varustauduimme luvattuun sateeseen, mutta päivä olikin kuiva, pilvinen kylläkin. Söimme Roncesvallesissa runsaan aamiaisen viidellä eurolla. Aamupalana oli kahvia, appelsiinimehua, paahdettua patonkia voin tai marmeladin kanssa (laitoin molemmat) , juustoa sekä kinkkua, muffinssit ja omenat. Pöytäseurueessamme oli kolme caminotuttavaa. 

Tämän päiväinen etappi oli melkein 13 kilometriä asfalttia tai kiveystä ja vain muutama kilometri soraa ja metsämaastoa. Paljon vähemmän nousuja ja laskeutumista kuin  eilen. Hennan kanssa arvioimme normi lenkkeilymaastoiksi. Nyt kyliä ja baareja oli tiheämmässä. Pysähdyimme jo ennen  ensimmäistä kymmentä kilometriä perunamunakkaalle. Jokkerin neuvosta otimme Jekkuannoksetkin, lääkkeeksi, vatsavaivoja estämään. Nuori myyjä halusi tilaukseni jälkeen tietää kansallisuutemme. Peukutti aamun lääkeannoksille ja neuvoi samalla, että vain yksi annos, kun lääke on niin vahvaa. Caminon varren asiakaspalvelijat ovat – kahden päivän kokemuksella 😉 – ystävällisiä, kannustavia ja tehokkaita. Orissonissakin ranskatar palveli minua lämpimästi ja samalla puhui puhelua kuulokkeilla sekä tiskasi tiskejä. 

Kävellessä saimme edelleen nauttia vihreydestä  linnun laulusta ja kukista. Tänään bongailimme rentukoitakin. Tämän päivän maisemat ja sää vastasivat pitkälti Suomen kesää. Tuomet ja pihlajatkin kukkivat ja peipposet lurittelevat. Täällä sielu lepää ja ruumis nauttii. Olosuhteet ovat loistavat. Sää on hyvä, maisemat hienoja, maaseudulla rauhallista, viehättäviä kyliä, patjoilla on niin hyvä nukkua, ruuasta tulee vatsa täyteen ja ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä, kiinnostuneita ja välittäviä. 

Tänään pääsin puhumaan ruotsiakin, kun kävelimme pari kilometriä yhdessä Monikan kanssa. David sai meidät kiinni vasta lähellä Zubiria. Hän aikoi jatkaa vielä viisi kilometriä. Me pitäydyimme Brierleyn oppaan suunnitelmissa ja pysähdyimme ajoissa. Saimme pestyä pyykkiä ja venyttelimme hyvin. Piipahdimme tapaksilla ja lasillisella. Suunnittelimme syövämme tänäänkin varhain 19 maissa ja sitten nukkumaan. Aamulla aikaisin liikkeelle kuuntelemaan lintujen konserttia.







tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ensimmäinen kävelypäivä ja Maritta vastassa




Olen aivan haltioissani. Tämä päivä on ollut huikean hieno! En tiedä, mistä aloittaa ja, mitä kertoa... Aamulla herättiin hyväkurisen madamen refugiossa. Hän oli varsinainen persoona. Kielsi heräämästä ennen seitsemää. No, kilttinä tyttönä nukuin 10 yli. Sitten ensi askeleista lähtien camino on hurmannut minut! Kukat, linnunlaulu, maalaistuoksut, kirkkojen kellot laaksossa, lehmien ammunta, karjan kellot, huikeat maisemat ja innokkaat ihmiset. Finland is champion - totesivat eräät italialaiset kysyttyään kansallisuuttamme. 

Italialainen on  Davidkin, joka adoptoi meidät jo Pamplonassa. Lähdimme yhtä matkaa, mutta David nuoruuten intoa puhkuen oli kaksi tuntia ennen meitä Roncesvallessa. Niin, mekin löysimme kello 16 perille. Sitä ennen olimme kiivenneet 20 kilometriä auringonpaisteessa ja tuulessa. Viimeiset neljä kilometriä tulimme kaatosateessa, ukkosen jyristessä. Olimme niin kylmissämme, että pysähdyimme ensimmäiseen baariin viinille ja croisantille. Ja vasta tunnin päästä kirjoittauduimme albergueen. Marittalta saimme kuulla, että olimme viimeisiä, jotka sopivat sisään. Meidän jälkeemme tulleet joutuivat hyppäämään taksiin ja seuraavaan kylään.

Jaamme huoneen sulassa sovussa 20:n muun ihmisen kanssa. Vaatteet ovat likomärkinä telineessä, reput levällään sängyn alla, mutta meillä on lämmintä ja turvallista. Tänä iltana soimme päivällistä - nam taimenta - yhdessä uusien caminoystävien kanssa. Itävallasta, saksasta ja Australiasta. Davidkin kävi moikkaamassa meitä. Hän ruokaili toisessa ravintolassa, mutta aamupalan syömme yhdessä. Ja huomenna matkaa jatkku intoa pursuten, sydän täynnä lämpöä, hyvää mieltä, välittämistä. Nyt nukkumaan. 

Ai niin, vielä Marittasta. Saimme siis viimeisä makuusijoja ja hollantilainen herra toi meidät Marittan hoteisiin. MARITTA OLI KUUNNELLUT MATKAN PÄÄSTÄ PULINAAMME JA OLETTI MEIDÄN OLEVAN ITALIALAISIA. Hän ilahtui murteestamme. Maritta on täällä kaksi viikkoa vapaaehtoisena ja sanoi, että harvakseltaan tulee suomalaisia. Hän itse oli ranualta ja ilahtui tavatessaan lappilaisia.




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Bussilla Barcelonasta Saint Jean Pied de Porttiin

24.4.Maanantai: matkustuspäivä bussilla Barcelonasta Pamplonan kautta Saint Jeann Pied de Porttiin.

Yö Hola Hostel Eixamplessa oli edullinen, mutta rauhaton. Asetuimme Hennan kanssa kerrossänkyihin puolilta öin, mutta ruokailuhuoneesta kantautui kovasti ääntä ja ovessa kulkijoita oli pitkälle aamuyötä ja sitten varhaisimmat lähtijät kokosivat jo kamppeitaan. Uneen pääsy oli vaikeaa. Vuode oli kyllä hyvä. Oli mukava oikaista pitkän istumisen jälkeen. Aamiaiseksi oli muroja, pullaleipää ja väkevää kylmää kahvia. 

Linja-autoasema oli parin kadun kulman päästä. Lähetin ensimmäiset postikortit, vaikka kaupungista en ollut nähnyt paljoa mitään. Ostettiin myös matkaevästä pitkälle bussimatkalle. Oikean pysäkin löytyminen vaati pari  paikallista oppaaksi. Kuskin kanssa pärjäsimme hyvin elekielellä. Hän löysi onneksi nimemme matkustajaluettelosta, kun en ollut huomannut tallentaa matkalippujamme tabletille. Bussi oli täpötäynnä, onneksi varasimme paikat etukäteen eilen. Bussin ikkunasta olikin mukava katsella suurkaupungin hälinää ja rapautuneita punaisia vuoria. Unikot kukkivat kauniisti ja kumpuilevat kukkulat ovat vihreitä.

Kun tulimme Pamplonaan David bongasi meidät, ja koska määränpäämme oli sama hän liittyi seuraamme. Kävimme bussia odotellessa kahvilla. Ensimmäinen ikävä kokemuskin tälle reissussa tuli Pamplonassa: en osannut käyttää vessan lukkoa. Suljetunpaikankammostani johtuen olin välittömästi paniikissa, kun en saanutkaan ovea auki. Potkin ovea ja onneksi Henna kuuli paukutukseni ulos saakka ja tuli rauhoittelemaan ja neuvomaan rivan toiminnan. 

Pamplonasa kaivoimme jo aurinkorasvankin esiin. Lämpöä oli 24 astetta. Nurmikko on vihreä, linnut laulavat ja lempeä tuuli vilvoittaa.  Bussimatka maksoi 22 euroa. Tässä bussissa onkin tilaa. Vain viisi matkustajaa lisäksemme. Aloimme olla jo kärsimättömiä pääsemään perille ja huomenna vihdoinkin jaloille. Linja-autossa istuminen on puuduttanut takapuolet ja turvottanut jalat. Minä pelästyin jo, että kenkäni ovat pienet.

Matka Ranskan puolelle oli vaikuttava, upeita maisemia. Niitä katsellaan tulevina päivinä rauhallisesti kävellessä. Tänään olemme saaneet ensimmäiset leimat passeihin ja kohdanneet ihmisiä useista maista. Alberguemme yö maksoi 10 euroa ja päivällinen 15 euroa. Nyt nukkumaan pää pyörällä kaikesta ja huomenna Caminolle. Nostimmekin maljat caminolle italialaisten ja sveitsiläisen päivällisseuralaistemme kanssa. Huomiseen.








 Hostelissa oli yöpynyt sodankyläläisiä aiemminkin
Pamplonassa vaihdettiin bussia, lämmintä 24

Barcelonastakin löytyi halittavaa

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

23.4.2017 matkustuspäivä

Tänään on odotetu pyhiinvaellukselle lähtöpäivä. Olemme kiitollisia perheiden, ystävien, tuttavien ja kylänmiesten hyvänmatkantoivotuksista 😊. Toivotaan, että retkemme on siunattu. Enkelit kulkevat mukanamme läheisten pyynnöistä.


Henna poimittiin kyytiin pihaltaan 😊
Reppu painaa 5,2 kg, kantaja enempi
Rovaniemen kentällä 👋👋



Hyvää huomenta kaikki! Olen syönyt aamupalan intoa pursuten. Kaurapuuroa ja mustaa kahvia omassa keittiössä. Tänään illalla ollaan jo Barcelonassa. Repussa on nyt kaikki pyykkinarua ja pyykkipoikia myöten, ja reppuni ei lopulta painakaan kuin 5,2 kiloa. Painavimmat vaatteet ovat päälläni, kun täältä pohjoisen lumisateista lähdetään.
-2 astetta, täällä hiihtokelit jatkunevat vielä tovin 😊
Jokkerin neuvosta otamme joka aamu ja ilta "matolääkettä". Aloitimme kuurin ensimmäisillä annoksilla Rovaniemen asemalla.



Helsingissä ei ole enää lunta. Täällä tankataan, että jaksetaan tapaksille saakka 😋.


Barcelonan lento oli myöhässä, mutta saatiinpa odotellessa ostetuksi bussiliput Pamplonaan. Eikä ollut hintakaan paha: 60€/2 hlö. Jospa aamulla löydettäis oikea bussi.

Illalla noin 20.30 laskeuduttiin Barcelonaan ja yhdeksän jälkeen saavuimme tähän hosteliin.
Hmmm, mistä taksi...

Lentokenttäbussilla matkustaessa ehti jo hämärtyä, valaistut vesiaiheet ovat hienoja!
Ja nyt eka seikkailupäivämme alkaa olla paketissa! Barcelonassa on 18 astetta lämmintä. 20 enemmän kuin aamulla kotona! Barcelonan lentokentältä tultiin bussilla keskustaan ja siitä taksilla tähän hosteliin. Huoneessa on kai 18 vuodepaikkaa. Linja-autoasema on vastaanoton pojan mukaan kuuden minuutin kävelymatkan päästä. Hyppäämme aamupalan jälkeen bussiin, jolla köröttelemme Pamplonaan. Siitä matka jatkuu "jollain" Ranskan puolelle. Tänään emme ole kävelleet "metriäkään". Jalkoja olen  kuitenkin hoitanut erityisen hellästi, rasvasin suihkun jälkeen ja nostin kohti kattoa. Ylihuomenna, jos kaikki menee suunnitellusti otamme ensiaskeleet kaminolla. Hyvää yötä.