28.4.

28.4.

Harmi, etten löydä wifi yhteyksiä sitä vertaa, että saisin kirjoitettua blogia ajantasaisesti, mutta julkaisen kirjoitukset ja kuvat kunhan yhteys onnistuu. Olen niin nauttinut kaikesta kokemastani tähän asti. Ihmeellistä olla täällä, kävellä, nauttia näkymistä, tavata ihmisiä kaikkialta maailmasta.

Aamulla lähdimme liikkeelle jo seitsemältä. Yöllä oli ollut pakkastakin, koska pellot olivat kuurassa ja hengitys höyrysi. Puolisen tuntia lähdöstämme aurinko nousi upeana jäljessämme viljapeltojen takaa. Näkymät olivat muutoinkin edelleen uskomattomia: vihreyttä, kukkuloita ja etäämpänä jylhät vuoret, laaksoissa pieniä, tiiviitä kyliä ja kauniita puita, kukkasia. Hoin mielessäni tuon tuosta: ihanaa.

Jan åke (Janne) Ruotsista käveli kanssamme Puenta la Reinaan saakka.  Tänä päivänä sain englannin puhumisen intensiivikertauskurssin. Toki täällä keskustellaan erimaalaisten ihmisten kanssa päivittäin, mutta nyt juttelin englanniksi kuusi tuntia. Myös tanskalainen Anette kulki tovin kanssamme. Olemme kaikki niin onnekkaita, kun voimme kulkea tätä caminoa ja jakaa hienon kokemuksen yhdessä.

Croisantti aamiaisen söimme reilun tunnin kävelyn jälkeen Zariquieguissa. Sitten kiipesimme melko jyrkkää rinnettä ylös läpi kymmenin tuulimyllyjen peregrino monumentille. Oli hauskaa olla paikassa, josta olen nähnyt niin monia kuvia. Rinteen laskeutuminen oli melko helppoa, vaikka yksi kynteni onkin irtoamassa ja Hennan vaivaisenluu hankautui.. Söimme runsaan lounaan Utergassa. Olen ihastunut espanjalaiseen perunamunakkaaseen…

Hyvästelimme Jannen Puento la Reinassa. Ylitimme komean Arga joen ja taivalsimme metsäistä rinnettä kohti Manerua. Iltapäivä oli kuuma  ja olikin kiva päästä siistiin albergueen. Varasimme myös päivällisen ja suihkun jälkeen lähdimme pihalle venyttelemään. Myös edellispäivän norjalaiset ystävämme kohtasivat meidät torilla. Keskustelimme hetken ennen päivällistä heidän kanssaan. Aterialla oli väkeä Englannista, Koreasta, Australiasta, Itävallasta, Uudesta Seelannista, Portugalista ja Brasiliasta. Mielenkiintoinen kokoonpano. Itävaltalaisrouvat olivat vierailleet useasti Lapissa ja olivat ihastuneita maahamme. Brasilialaisen naisen sisko asui Ruotsissa ja hän kertoi Suomen olevan tuttu. Täällä small talk koskee usein eri kansallisuuksia, tietysti reittivalintoja ja vaivoja...  Ihmiset ovat kiinnostuneita Suomesta ja jokaisella on positiivinen näkemys kotimaastamme. Tämän illan kruunasi korealaisen miehen huuliharpun soitto. Minäkin liityin mukaan lauluun: minä poljen, sinä ohjaat… 😊

Nyt noin puolet tämän pienen alberguen yöpyjistä ovat  täällä yöpuulla. Loput jäivät tyhjentämään viinikannujen pohjat. Keittiöstä kuuluu iloinen pulina ja nauru. Tähän on hyvä nukahtaa. Viihdyn täällä niin hyvin. Ajattelen kyllä rakkaitani ja olen innostunut ajatuksesta, että saan kertoa kokemastani heille kotiin paluun jölkeen.

Tämä yösija maksaa 11 euroa, sisältäen aamupalan ja ”kotipäivällinen” oli myös 11 euroa.