26.4. Zubiri

toinen elämyksellinen päivä caminolla takana. Kirjoitan päiväkirjaani Zuribin alberguessa. Tässä huoneessa on 22 vuodepaikkaa. Useissa pedeissä vedellään nyt kello 15 sikeitä, kotoisa kuorsaus ja kosteiden, hikisten varusteiden ja pierun haju täyttää makuukamarin. 

Tulimme kylään jo yhdeltä, koska tämän päivän matka 21,9km oli helpohko. Aamulla varustauduimme luvattuun sateeseen, mutta päivä olikin kuiva, pilvinen kylläkin. Söimme Roncesvallesissa runsaan aamiaisen viidellä eurolla. Aamupalana oli kahvia, appelsiinimehua, paahdettua patonkia voin tai marmeladin kanssa (laitoin molemmat) , juustoa sekä kinkkua, muffinssit ja omenat. Pöytäseurueessamme oli kolme caminotuttavaa. 

Tämän päiväinen etappi oli melkein 13 kilometriä asfalttia tai kiveystä ja vain muutama kilometri soraa ja metsämaastoa. Paljon vähemmän nousuja ja laskeutumista kuin  eilen. Hennan kanssa arvioimme normi lenkkeilymaastoiksi. Nyt kyliä ja baareja oli tiheämmässä. Pysähdyimme jo ennen  ensimmäistä kymmentä kilometriä perunamunakkaalle. Jokkerin neuvosta otimme Jekkuannoksetkin, lääkkeeksi, vatsavaivoja estämään. Nuori myyjä halusi tilaukseni jälkeen tietää kansallisuutemme. Peukutti aamun lääkeannoksille ja neuvoi samalla, että vain yksi annos, kun lääke on niin vahvaa. Caminon varren asiakaspalvelijat ovat – kahden päivän kokemuksella 😉 – ystävällisiä, kannustavia ja tehokkaita. Orissonissakin ranskatar palveli minua lämpimästi ja samalla puhui puhelua kuulokkeilla sekä tiskasi tiskejä. 

Kävellessä saimme edelleen nauttia vihreydestä  linnun laulusta ja kukista. Tänään bongailimme rentukoitakin. Tämän päivän maisemat ja sää vastasivat pitkälti Suomen kesää. Tuomet ja pihlajatkin kukkivat ja peipposet lurittelevat. Täällä sielu lepää ja ruumis nauttii. Olosuhteet ovat loistavat. Sää on hyvä, maisemat hienoja, maaseudulla rauhallista, viehättäviä kyliä, patjoilla on niin hyvä nukkua, ruuasta tulee vatsa täyteen ja ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä, kiinnostuneita ja välittäviä. 

Tänään pääsin puhumaan ruotsiakin, kun kävelimme pari kilometriä yhdessä Monikan kanssa. David sai meidät kiinni vasta lähellä Zubiria. Hän aikoi jatkaa vielä viisi kilometriä. Me pitäydyimme Brierleyn oppaan suunnitelmissa ja pysähdyimme ajoissa. Saimme pestyä pyykkiä ja venyttelimme hyvin. Piipahdimme tapaksilla ja lasillisella. Suunnittelimme syövämme tänäänkin varhain 19 maissa ja sitten nukkumaan. Aamulla aikaisin liikkeelle kuuntelemaan lintujen konserttia.