Ulkoilupäivä

Tänään on lepopäivä. Lauantain ohjelmassani oli porokisat Tanhuassa. Sää oli mitä virkistävin: aurinkoa ja ahavatuulta, nyt naama helottaa! Oli mukava viettää aurinkoista päivää ystävän ja sukulaisten kanssa. Päivä hurahti jännätessä, pysyvätkö kisurat radalla. Isän porot pärjäsivät hyvin, hän sai pokaalin kaikista kolmesta sarjasta. Lisäksi katseltiin suopungin-, saappaan- ja tikanheittoa.

Itse urheilin ainoastaan tikanheitossa. Se on hurjan paljon vaativampaa toppapuvussa kylmässä viimassa kuin kesällä mökillä. Paras tulokseni oli 13 :D. Kilpailusuorituksen jälkeen palkitsin itseni palauttavalla pöperöllä. Kisakahvilan lihakeitto ja munkki kahvit pitivät lämpöisenä.

Puistonpenkillä on vielä vilpoista

Tässä lähdössä kisurat tulivat maaliin ripirinnan

Porot odottelevat vuoroaan varikkoalueella

Aurinko paisteli ja ahava tuuli kylmetti Luiron törmälle

Velipoika nouti tallipäällikkönä isän pokaalit

Pitää porokisoissaki olla varikkotytöt :)
Kummityttö Anniina ja oma Meerini <3

Talvitreeniä

Kuntoilu pyhiinvaellusta varten ei ole ollut minulle vaikeaa, koska nautin liikkumisesta kovasti. Ainut hankaluus on, että pitkien kävelylenkkien ja voimaharjoittelun lisäksi muulle liikunnalle ei jää niin kovin paljoa aikaa. Alkutalvesta kävin vielä kerran tai pari viikossa sähläämässäkin, mutta kun tammikuussa aloitin tanssikurssit, oli sähly jätettävä. Ja oikein hyvällä kelillä olen kävelyn sijaan käynyt hiihtämässä. Pyhiinvaeltajat ryhmässä muutamat vaeltajat suosittelivat mäkitreeniä vuoristokävely  helpottamiseksi. Täytyy lisätä kuntoiluohjelmaani mäkiharjoittelu laskettelurinteellä. Latupohjille ei viitti lähteä tallusteleen

Tänään kävin ystävän kanssa salilla. Muutama sarja kyykkyjä ja punnerruksia. Jospa kuuskiloinen reppu ei sitten huhti-toukokuulla painais. 

Luontopolulla saa kahlata lumessa

Aurinko kultasi koivikon

Metsässä on sentään muitakin liikkujia!

Suosikkireittini kiertää Kitisen ja Jeesiöjoen rajaaman Pappilanniemen

Miltei täysikuu

Talven aikana olen kävellyt kyllästymättä kahta lenkkiä. Iltasella ja jos aikaa ei ole ylenpalttisesti käytettävissä olen tallustellut tunnin verran Kitisen ja Jeesiöjoen rantapolulla. Pidempänä lenkkinä vapaapäivänä tai iltana, jolloin ei ole muuta, olen kiertänyt Kelukosken lenkin, joka vie reilun kaksi tuntia.  Lenkeillä nautin ulkoilmasta, talvisista näkymistä, mukavista ajatuksista ja silloin tällöin ystävien hyvästä seurasta. Tänään iloitsin auringon paisteesta ja lauhasta säästä. Myöskin kuu helotti sinitaivaalla. Taas oli niin kaunista.

Passit ovat saapuneet

Riitta laittoi alkuviikosta viestiä, että posti toi jo passimme. Jännittävää! Ehkä 46:n päivän kuluttua saamme Hennan kanssa passeihimme ekat leimat. Riitta lähtee Sodankylästä pari viikkoa myöhemmin. Edelleen on hyvin aikaa valmistautua reissuun.

Pikkuhiljaa olen lisännyt askelia viikkooni. Tällä viikolla olen tehnyt jo kolmesti pitkän, noin 12 kilometrin lenkin. Tänään sain käveleskellä sakeassa lumisateessa ja välillä tuli vettäkin. Hyvä, kun tulee tuota lunta, niin ei ole pakottavaa tarvetta päästä hiihteleen. Ladut ovat kuitenkin vähän väliä tukossa. Kävelyä lumi ei haittaa.

Tulevat 800 kilometriä Espanjassa ovat jo usein mielessä. En osaa kuvitella, miltä kävely Jaakon tiellä tuntuu. Siitä olen varma, että kokemus on hyvä ja ikimuistoinen.

Varustelua

Vaude repussa olen kantanut enimmillään 16kg

Meindl vaelluskengät toimivat hyvin rakassa

Asun vedenpitävyyden testasin viime kesänä

Näillä siis caminolle 😊

Olen päivittänyt retkeilyvarusteitani  jo viime vuoden aikana. Mielessäni on ollut pyhiinvaellus ja tarpeet siellä. Viime kesän tunturivaelluksilla totesin ostamani Meindl-vaelluskengät itselleni sopiviksi. Toisiksi kengiksi otan kevyet sandaalit. Viime vuonna hankin uuden kuoripuvunkin. Se on kyllä veden pitävä, mutta hiki tulee. Mietin, onko sama kastua taivaalta tulevasta sateesta kuin liikkuessa valuvasta hiestä?

Yöpymistä varten pakkaan Vaude reppuuni ohuen kesäpussin, joka painaa vain puoli kiloa. Lisäksi kaksi kevyttä vaatekertaa, fleece pusero, pipo, sormikkaat, aurinko- ja jalkavoide, ym. hygieniatuotteita, ea-tarpeita, teippiä ja opaskirjan. Jo monta kuukautta olen listannut tavaroita, joita luultavasti retkellä tarvitsen. Jos jotain silti puuttuu, eiköhän sen saa hankituksi matkan varrelta.

Mikä kivi rautaristille?

Viime kesänä poimin retkilläni kiviä taskuihini ajatuksissa camino ja rautaristille jätettävä kivi. Vaikea valita, mikä kivi pääsee lopulta mukaani Espanjaan. Onko se Ukk-puistosta Pirunportilta muistoksi napattu kivi? Pyhätunturin rakkakivi? Kotitunturilta Oratunturilta löytämäni jäkäläkarttakivi? Vai ihan oman pihan taviskivi? Olen säilyttänyt myös Malagasta Meeri-tyttären kanssa keräämiämme Välimeren maininkien hiomia rantakiviä. Joku noista edellisen kesän kivistä on repussani 23.4. Tällä hetkellä olen kallistunut pihakiven kannalle. Olenhan kävellyt sen ohi lukuisia kertoja ennen kuin huomasin poimia taskuuni.

Lisäksi lupasin kesällä Irru-siskolle, että hän voi antaa huolijärkäleensä minulle rautaristille kannettavaksi. Niinköhän ystäväni on muistanut etsiä minun reppuuni kiven symboloimaan huoliaan. Mielelläni toimittaisin huolensa tuhansien kilometrien päähän.

En tiedä minkälaista symbolista juttua itse liittäisin kivaeen, ehkä se on vain pala kotimaata, tuttua elämää mukanani. Minulla ei ole erityisempiä huolitaakkoja tämän hetkisessä elämässäni kannettavana. On vain mukava osallistua vaelluksella tuohon perinteiseen tapaan jättää kivi jälkeen. Luultavasti matkan varrella kirkastuu, mitä kiveeni liittyy.

Kävelytreeniä

Askelia keräämässä :)

Upeaa, kun vielä kuudeltakin lenkille lähtiessä on valoisaa

Olen aina pitänyt kävelystä. Menen asioille ja harrastuksiin aina kävellen. Mutta nyt, kun kävellä pitäisi treenimielessä, huomaan, kuinka vaikeaa pitkille lenkeille on löytää aikaa. Illat ovat kovin lyhyitä, kun haluan käydä myös tanssikurssilla ja hiihtämässä...

Helmikuussa yhden viikon ajan onnistuin kävellä joka päivä 10-15 kilometriä. Paljoa muuta en sitten arki-iltana tehnytkään, kun lenkki vei kuitenkin pari tuntia.  Vaelluskaverini Henna on kävellyt työmatkansa 13 km pari kertaa viikossa. Minäpä kävelen työmatkat joka päivä - 500 m :D.



Onneksi päivät pitenevät nyt vauhdilla. Saamme Hennan kanssa päivä päivältä lisää treeniaikaa. :)

Suomi sata

Tällä viikolla työpaikan pihalla liehui upea Suomi 100 - lippu. Komeasti liehuva lippu johdatti mieleni pyhiinvaellusreissùun. Jo nyt ajatus kotimaasta matkan päästä lämmittää sydäntä. Mitähän kaipaisin Suomesta pyhiinvaelluksen aikana? En ainakaan ruokaa! Kyllä ne ovat läheiset ihmiset, joita voin kaivata. Ehkä myös Lapin kevät, jäiden lähtö, valoisat aamut ja illat,  koivujen hento viherrys, joutsenten  ja myöhemmin pääskysten kotiutuminen ja muut pohjoisen kevään merkit voivat käydä mielessä haikeuttakin aiheuttaen. Pidän kovasti Suomen keväästä. Ja kesästä. Kyllä syksystä ja talvestakin. Mutta uskon, että vaelluksella on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei ehdi ikävöidä. Vai kaipaankohan ehkä omaan sänkyyn? Saunaan? Kullan kainaloon ainakin on varmasti iltasella ikävä. 

Juhlavuoden kunniaksi ajattelin tilata uuden passinkin. Henna on tuonut minulle jo syksyllä retkeltään pienen Suomen lipun reppuun kiinnitettäväksi. Pakkaamme reppuihin myös Suomi-paidat teknisestä kankaasta ja tietenkin Suomi-pipot lämmittämään päitämme. Vaikkei mitenkään kansallismielisiä ollakaan, pyhiinvaellus Suomen  juhlavuonna, vaikuttaa kyllä pukeutumiseemme.

Lippu odottaa jääkaapin ovessa ompeluinnostusta

Reilun puolentoista kuukauden päästä kävelyreittiä eivät ole reunustamassa paljaat koivut ja ylläni on toppapukua keveämpi asu :)