Uskomaton päivä! Paras kävelypäivä tällä pyhiinvaelluksella. Tänään oli ensimmäinen yhtäjaksoisen sateen päivä, ja miten helppoa olikaan kävellä. Ja bonuksena upea Astorgan kaupunki. Olen niin kiitollinen, että saan kulkea tätä caminoa. Ystävien, läheisten siunausten saattelemana.
Lähdimme jo kuudelta liikkeelle ja ennen ensimmäistä kylää olimme läpimärät helleasuissamme. Vaihdoimme kuoripuvut ylle, joimme kahvit ja jatkoimme mutaista taivallusta. Sammakot kurnuttivat ja narisivat villeinä kanavissa. Hupun alta ei juuri maisemia nähnyt. Vilkaisin risteyskohdissa, että kävelen vielä keltaisten nuolten opastamina ja näin, että ympärillä oli taas vehreää. Välillä oli luksustakin. "Jossain" oli herra, jolla oli tarjolla tuoreita hedelmiä, kahvia, siemeniä, suussa sulavaa omenarusinapaistosta ym. herkkuja. Herra ryntäili ympäriinsä lisäten tarjottavaa meille läpimärille vaeltajille. Kaikesta tästä sai laittaa lippaaseen vapaaehtoisen korvauksen. Toivottavasti lipas täyttyi! Sade rauhoittui ehkä viisi kilometriä ennen Astorgaa. Pystyimme pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan kitaransoittajaa, joka ilahdutti meitä peregrinoja iloisilla sävelillään.
Astorgasta löysimme kerrossängyn hienosta alberguesta aivan roomalaimuureilta. Lämpöisen suihkun ja vaatteiden kuivumaan ripustamisen jälkeen lähdimme kaupungille syömään ja ihastelemaan näkymiä. Olo on aivan loistava. Sadekeli on näköjään hyvä pyhiinvaellukselle, kun 28,5 kilometriä meni tosi keveästi. Jaloissa ei tunnu yhtään mitään. Mieli on kiitollinen ja onnellinen. Tunnen kyllä voimakasta koti-ikävää. Kahden viikon päästä ollaan taas kotona. Kirjoitan blogia tällaisessa tunnelmallisessa huoneessa rauhallisen kirkkomusiikin soidessa taustalla. Täällä on niin levollista. Ja aurinkokin paistaa taas. Ja jääkaapissa minua odottavat ostamani tuoreet mansikat. Elämä on ihanaa!
Useat tämän päivän vaeltajat ovat aloittaneet joko Leonista tai täältä. Toivomme tapaavamme vielä myös alun ystäviämme. Pelkäämme kyllä, että ylimääräinen yömme Leonissa teki liikaa rakoa alun vaellusperheeseemme. Olisi upeaa tulla Santiagoon yhdessä Davidin, Martinin, Martinan, Dominiquen, Gretan, Marcon, enon, Billyn, Maria-Ritan ja muiden alkumatkan pyhiinvaellusystäviemme kanssa.
|
"Rauhan tyyssija" alberguessamme |
|
Huippupäivä yhteisessä projektissamme, nyt Astorgassa |
|
Aamupäivän välipalat San Martinissa |
|
Rio Orbigon siltaakin olemme odottaneet |
|
Me kaikki oltiin likomärät, toivotaan varusteiden kuivuvan huomiseksi |
|
Tämän päiväinen kotimme Astorgassa |
|
Kunnaksen Jansmakon loitsu 😅 |
|
Meidän reppumme ovat onneksi kohtuullisemmat |
|
Täälläkin Gaudin prinsessalinna |
|
Katedraali |
|
Lohtua koti-ikävään |
|
John kertoikin meille aamulla, että Astorga on kuuluisa suklaastaan |
|
Upea näkymä roomalaismuureilta |
|
Että ihmiset ovat pystyneet... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti