Pyhiinvaeltajien illanvietto 😊

Illanvietto Albergue Bercianoksessa

Eilen sain taas huomata, että vaikka kävely onkin välillä tylsää, camino ei! Meillä oli aivan huippu ilta vapaaehtoisten ja 36:n pyhiinvaeltajan kesken. Ilta alkoi kokoontumisella alberguen omaan kappeliin. Ohjelmassa oli reflektointia/rukousta. Istuimme piirissä ja kierrätimme kynttilää käsistä käsiin. Jokainen sai vuorollaan kertoa nimensä ja kotimaansa sekä halutessaan, miksi on caminolla, mitä odottaa. Mietin omia syitäni – camino on kutsunut minua, kuten Billy aiemmin tulkitsi😊. Olen kiinnostunut caminosta televisio-ohjelmien ja lukemisteni kautta. Pidän kävelemisestä ja luonnosta, olen kiinnostunut historiasta. Euroopan historiaan kristinusko kuuluu vahvasti. Vaikka olenkin vain tapakristitty, ovat hengellisetkin asiat minulle tärkeitä. Olen kiitollinen elämästä ja haluan nauttia siitä. Haluan nähdä, tehdä ja kokea paljon. Vuorollani kerroin pitäväni kävelemisestä ja hitaasti liikkuessa näen paljon ja tapaan useita ihmisiä. Sitä on minun caminoni nyt.

Lausuimme Isä meidän yhteen ääneen kädet käsissä kukin omalla kielellään. Vaikuttava hetki. Lopuksi hiljennyimme hetkeksi, koska – kuten vapaaehtoinen kertoi – pian söisimme yhdessä ja pitäisimme hauskaa. Meidän koko pöytäseurueemme oli italialainen. Marco ja ’enonsa’ ensimmäiseltä SJPDP: n illalliselta olivat myös kanssamme. Ensimmäisinä päivinä kohtaamillani ihmisillä on erityinen sija caminolla. Olikin upeaa, että nyt Bercianoksessa läsnä olivat nämä herrat ja ensimmäisen kävelypäivän jälkeen illallisella Roncesvallesissa kohtaamamme Martin, Martina ja Dominique. Heitä olemme tavanneet milloin missäkin caminolla alusta lähtien. Joukosta puuttuivat David ja Greta. Ehkäpä jossain vielä tapaamme heidätkin. Hope so.  Söimme tuhdin ja herkullisen aterian: salaattia, papumuhennosta, hernekeittoa ja viiniä. Illallisseuralaisemme taiteili meille aterian päätteeksi upeat ruusut potuista. Olimme niin otettuja.

Kun pöydät oli siivottu kokki aloitti kitaransoiton. 😊 Useat liittyivät kuoroon tuttujen laulujen tullessa vuoroon. Ja ’eno’ innostui aloittamaan tanssin. Minulla ja Hennalla oli vientiä. Tauski-ope voi olla ylpeä, kuinka hienosti pystyimme seuraamaan italialaisten ja itävaltalaisten vientiä. Hauska ilta päätettiin Bella tsau lauluun kymmeneltä ja hauskan illan jälkeen uni maistuikin hyvin.

Ihmiset tekevät caminon. Aivan ihmeellisesti yhteinen tavoite yhdistää ja lähentää. Ilmapiiri on hyväksyvä, arvostava, kannustava, huolehtiva. Eipä väliä, vaikkei caminolla joka hetki ole jotain erityistä nähtävää, koettavaa on ihmisten kokoontuessa ja yhdessä ollessa. Buen camino toivotuksesta tulee päivä päivältä erityisempi toivotus.

Kokki tarttui kitaraan. Olikin loistava muusikko!

Kim laittoi akupunktioneuloja Enon kipeään jalkaan

Lisää kuvateksti