Varmastikin toistoa, mutta pakko todeta, että upea päivä! Hostelin ovet avattiin kuudelta, niin lähdimmekin melkein saman tien kävelemään. Hämärissä kaupungista oli vaikea löytää pois, mutta espanjalaivaeltajien avustuksella onnistuimme löytämään ulos. Kymmenen kilometriä olikin yhtäjaksoista kaupunkikävelyä. Sitten pääsimme vähitellen hienolle maaseudulle. Camino oli nyt mukavan vaihteleva, kun oli mutkaa ja mäkeä. Mutkan jälkeen saatoimmekin yht’äkkiä olla jossain pikku kaupungissa. Aurinko paistoi lämpöisesti ja kävely eteni mukavasti.
Saavuimme iltapäivällä kohteeseemme – Perejaan. Luna ja Ton toivottivat meidät tervetulleiksi. 😊 Kylä on pikkiriikkinen. Täällä on joitakin romahtaneita taloja, mutta uuttakin rakennetaan. Alberguekin on viehättävä. Toista kertaa tämän kuukauden aikana saamme nukkua yhden hengen sängyissä. Toistimme normirutiinit: pesu, pyykit, löntystely kävelyä lähistöllä, päiväkahvit ja venyttelyt.
Illallisen söimme kylän ainokaisessa baarissa. Henna otti pastasalaatin ja taimenen. Minä söin ensimmäistä kertaa lihaa, kun listalla oli gulassia. Alkuruokana minulla oli hyvä kaalikeitto. Söimme myös tuplajälkkärit, kun, eräs herra halusi tarjota meille jätskit menujälkiruokienkin lisäksi. Ensimmäistä kertaa myös talo tarjosi juomat. Jotain kammottavaa likööriä.
Huomenna suunnitelmissa edetä Hospital de la Condesaan saakka, jos helle ei pehmennä aiemmin. Nyt meillä on enää 179 kilometriä jäljellä.
I
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti