Viikko kävelyä 😊

Tänään lähdimme Logronasta jo ennen puoli seitsemää. Pyhiinvaellusreitti on merkitty hyvin simpukoin ja keltaisin nuolin. Hämärässä saa silti olla tarkkana, että l.öytää kaupungista ulos. Kävelimme Navaretteen aamupalalle. Reitti oli pitkän pätkää tylsästi maantien vierellä. Kahdentoista kilsan tallustelun jälkeen omeletti, kahvi ja tuoremehu maistuivat taivaallisilta. Eivätkä maksaneetkaan kuin 3 euroa. 

Hollantilainen Jakob tuli perässämme aamupalalle, sanoi olevansa niin väsynyt, että jää Navaretteen ja lepää kunnolla, toivotti vain buen camino. Matka jatkui La Riojan viininviljelys mailla. Näkymät eivät nyt olleet kauniin vihreät, vaan multaisia viivitarhoja. Sää oli kesäinen. Jotenkin koko matka Najeraan asti oli samanlaista. Jalkani olivat tosi väsyneet, kun pysähdyttiin Ventosaan lounaalle. Aurinkoisella kahvilan terassilla oli mukava istuksia, syödä en salada ja kuunnella saksan-, englannin- ja ranskankielistä pulinaa.

Jakob oli kuitenkin jatkanut matkaa ja ohittanutkin meidät lounastauolla. Jakob auttoi nuorta naispyöräilijää, joka oli kaatunut soratiellä. Koska paikalla oli jo apua, me jatkoimme kävelyä. Caminolla on melko paljon pyöräilijöitä ja olenkin miettinyt, että itse en uskaltaisi. Mutta pyöräilijät ovat tosi sporttisia ja nuoria. Me kävelijät olemme hyvin eri-ikäisiä ja - kuntoisia. Mutta tosi samaa tahtia ollaan kuitenkin yöpaikoissa.

Tänä aamuna kuulin Gretalta eräästä vanhasta italialaismiehestä ( herrasmies kirjoitti eka illallisellamme meille pöytäseurueensa naisille hienot rakkausrunot😍). Herra kävelee samaa reittiä edelleen. Tulee vain hitaammin. Iloni olikin suuri, kun kenkiä laittaessani kohtasin herran. Sain lämpöiset poskisuudelmat ja ihanan italiankielisen puhetulvan. Lähdimme hyvillä mielin kävelemään.

Najeraan saavuimme 14.30. Majoituimme suureen makuusaliin. Täällä on paljon tuttuja ympäri maailmaa. Jos yhteinen kieli puuttuu hymy tai läpsäisy kertovat yhteisen kokemuksen jakamisesta. Ihmiset viettävät iltojaan eri tavoin: suuri osa lepäilee, osa on yhteydessä kotiinsa ja loput seurustelevat keskenään. Tietystikin pyöritään kylillä ihmettelemässä kulloisiakin näkymiä. 

Me olemme Hennan kanssa jo pyykänneet, käyneet syömässä, ostamassa aamupalatarvikkeet, vaihtaneet kuulumisia tuttavien kanssa ja katselleet kaupunkia. Soitin kullalekin, vaikka pelotti että tulee ikävä. Oli kiva kuulla juttuja Lapista. Tuntuu oudolta täällä kesän keskellä, että siellä on vielä lunta. Täällä eletään niin omassa kuplassa, että "oikea elämä" tuntuu kaukaiselta, vaikka läheiset ovatkin mielessä. Ja on hienoa tietää olevansa rakkaiden mielessä. Vielä venyttelyt ja viestejä kotimaahan, sitten nukkumaan.