Foncepadonissa syötiin hyvä aamupala vasta 6.45. Viisasta, ettei tarjoilu alakaan sitä aiemmin, koska vuorilla voisi olla vaarallista hämärissä. Söimme mysliä ja vaaleaa leipää. Niillä jaksoi hyvin tallustella. Tämän päivän kävelyreitti oli upea. Olin näkymistä aivan haltioitunut. Vuoret olivat niin kauniita aamun valossa ja sumussa. Kanervikko kasvoi parimetrisenä. Kanervat kukkivat vaahtomerenä. Vuoren rinteet olivat moniväriset. Vihreän ruohon ja pensaiden lisäksi oli vaalean- ja ruosteenpunaisia sekä valkoisia kanervia ja joitain vieraita keltaisia ja sinisiä kukkia.
Jo parin kilometrin jälkeen saavuimme rautaristille. Pyhiinvaeltajien tavaksi on muodostunut jättää kivi kotimaastaan ristille. Kivi symboloi kullekin varmasti eri asioita. Minun kiveni on Oratunturista. Olen tallettanut sen retkellä tätä vaellusta ajatellen. Liitän kiveen minulle tärkeitä ja läheisiä asioita: rakkaat, koti, luonto. Olen kiitollinen näistä. Siellä Oratunturin pikkuruinen jäkäläkivi on nyt tuhansien muiden seassa.
Hennan on saanut sydämen muotoisen kivensä vuonna 2000 lahjaksi perheeltään. Kivi on ollut hienossa rasiassa, punaisella nauhalla koristettuna. Henna on säilönyt sitä kaikki nämä vuodet. Kun suunnittelimme pyhiinvaellusretkeä, Hennalle oli aivan selvää, että sen kiven hän pakkaa rinkkaan rautaristille vietäväksi. Kivi on ollut valmiina tälle pyhiinvaellukselle.
Kumpaisellakin meistä oli mielessä meille tärkeitä asioita, kun kävelimme ristille.
Aamulla oli todella kylmä, ylhäällä sateli luntakin. Silti jotkut kulkivat shortseissa. Alas päin tullessa kyllä lämpeni. Matkan varrella oli viehättäviä vuoristokyliä ja muutenkin upeita maisemia. Kulku alas kivikossa oli väliin vaivaalloistakin. Pysähtelin vähän väliä kuvaamaan jotain hienoa näkymää. Oli mukava kuulla taas karjankellojen kilkatusta ja nuuskia metsän tuoksuja. Joimme kahvit ja söimme piiraat ja croisantit Acepossa ja Molinasecassa.
Saavuimme Ponferradaan vasta kahdelta. Tulimme hostellin respaan yhtäaikaa thaimaalaisen pojan kanssa. Saimme kolme viimeistä petipaikkaa. Meillä oli tuuria. Majoitumme 11:sta eurolla kuuden hengen huoneessa, jossa on omat kaapit, suihku ja wc. Sekä riittävästi wc- ja käsipyyhepaperia. Suihkun jälkeen lähdimme kaupungille.
Jätin tabletin laturiin, niin en saanut kuvia hienosta vanhasta linnasta ja muista nähtävyyksistä. Hennalla oli onneksi kännykameransa mukana. Lämpöisessä kesäillassa kaupungilla oli mukava kuljeksia ja istuskella terassilla syömässä. Seuraavaksi päivän kohokohta: nukkumaan meno. 😊
 |
| Kyltti baarin seinässä valehtelee vähän, mutta huomenna ensimmäisen kahvilapysähdyksen aikoihin jäljellä ei ole enää kahtasataakaan kilometriä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti