Tämän päivän 22,4 km käveltiin ensin sumussa ja myöhemmin auringon porottaessa. Hiekkatie seuraili pääosin maantietä. Kun käveltiin tien reunaa jotkut rekkakuskit piippailivat ja vilkuttivat iloisesti. Yleensä kaikki kohdattavat espanjalaiset toivottavat muutoinkin kannustavasti: buen camino. Samoin vaeltajat ohittaessa, kohdatessa huudahtavat tervehdyksen ja buen camino.
Tämänkin pätkän maisemat olivar vehreitä. Ja vähän väliä oli edessä uusi pieni kylä, jossa piipahtaa kahvilla. Villamayor del Riossa erehdyin tilaamaan lounaaksi päivän keiton. En ymmärtänyt muuta kuin, että siinä on valkosipulia. Keitto oli hirveä. Siinä oli rasvaisessa laihassa lihaliemessä läskiä ja muutama valkosipulin kynsi. Yritin syödä kiltisti, mutta en pystynyt. Koko viimeisen viiden kilometrin pätkän minua kuvotti. Mutta Beloradossa söin hyvää vuohenjuustoa ja jäätelön, niin ällötys meni ohi. Nyt odotan jo suden nälkäisenä päivällistä.
Albergue on taas kiva. Me nukumme vinttihuoneessa. Huoneen jakaa kanssamme 16 ihmistä. Meille on muodostunut jo tavaksi, että minä nukun ylhäällä ja Henna alhaalla. Ja hyvin nukummekin.
Tapasimme muuten eilen ensimmäisen suomalaisen vaeltajan Ilsen Laitilasta. Ihmettelimme yhdessä kanoja Santa Domingon katedraalissa. Ilse on jo pyhiinvaelluskonkari. Tänään söimme aamupalaa yhdessä. Varmasti tapaamme vielä. Täällä törmää pyhiinvaellustuttuihin vähintään muutaman päivän välein joko aterialla tai alberguessa.
 |
| Ensimmäinen ruokakammotus. Nimesin läskikeitoksi. |
 |
| Ravintola oli viihtyisä |
 |
| Beloradossa on 2000 asukasta |
 |
| Vaellan pyhiinvaeltajien jalanjälkiä |
 |
| Katedraalin haikarat eivät suostuneet poseeraamaan kuvissa |
 |
| Henna rentoutuu el Corro alberguessa |
 |
| Uusi talo rakenteilla |
 |
| Istahdettiin kirkon varjoisalle puolelle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti