Caminon jälkeen

Perille päästyämme lomailimme viikonlopun Santiagossa. Söimme hyvin, tutustuimme kaupunkiin ja kävimme kahdesti messussa. Hostelin isäntämme vinkkasi meille kivoja tapahtumia. Kävimme markkinoilla ja kuuntelemassa ulkoilmakonsertteja. Viihdyimme kaupungissa hyvin alun pettymyksen jälkeen. Tapasimme useita ihania caminotuttaviamme. 

Maanantaina lensimme Barcelonaan.

Siellä lomailimme torstaihin. Heittäydyin täysillä turistiksi! Nautin ihmisvilinän katselemisesta, polttavasta hiekasta jalkapohjien alla, aaltojen loiskeesta, suolaisesta lämpöisestä vedestä iholla, hyvästä kahvista ja ties kuinka monennesta paellasta. Olimme paljon rannalla. Oli ihana päästä uimaan lämpöiseen veteen. Katselimme nähtävyyksiä ja teimme jonkin verran ostoksiakin. Pyhiinvaellus tuntui jo Santiagossa kaukaiselta muistolta ja Barcelonassa odottelimme malttamattomina torstain lentoa kotiin.

Kotiinpaluu oli ihanaa! On hyvä olla rakkaiden lähellä. Espanjan kokemukset olivat hienoja ja ikimuistoisia, mutta puolitoista kuukautta poissa kotoa on minulle liian pitkä aika. Juureni ovat lujasti Lapissa ja siteet läheisiin tiukat. Tekee kipeää venyttää niitä liiaksi. Camino oli huippukokemus. Oli hyvä elää yksinkertaista, helppoa elämää, jossa tärkeintä olivat ihmiset, liike, ruoka ja lepo. 

Pyhiinvaellus vahvisti ajatusta, että helppoon elämään kuuluuvat hallittavissa oleva määrä tavaroita (repullisella pääsee jo pitkälle😉), hyväntahtoiset ihmiset rinnalla, ja väljästi aikaa.

Kotimaassa olen nauttinut mökkeilystä, töihin paluusta, läheisten seurasta. Caminolla minulle tärkeintä oli kävely, ihmiset, rento asenne vaellukseen, näkymät ja kokemukset ja tietysti Henna-ystävä rinnalla. Camino paransi hyvää kuntoani ennestään. Jyrkkäkin mäki mökkimatkalla menee pyörällä helposti. Camino vahvisti sinisilmäistä luottamustani ihmisiin entisestään. Yleensä ihmiset haluavat toisilleen hyvää ja ovat kiinnostuneita toisista. Camino lisäsi uskoa asioiden järjestymiseen entisestään. Elämä menee 'itsestään niin kuin on tarkoitettu', ei tarvitse murehtia. Camino innosti minut suunnittelemaan tulevia retkiä entisestään. Tahdon kulkea mahdollisuuksien mukaan kotimaan metsäpolkuja ja kaupunkikohteita sekä vieraiden maiden vastaavia. Camino syvensi rakkauttani entisestään. Läheiset ja tuttavat sekä ventovieraat ovat elämässä tärkeintä.

Ihana päästä liki rakasta

Saunassa ja järvessä olen käynyt miltei joka päivä. Olen onnentyttö, kun en menettänyt Lapin kevättäkään, vaikka olin koko toukokuun poissa! Nautin nyt luonnon vihertymisestä, lämpenemisestä, lintujen laulusta.

Orajärvessä oli vielä 1.6. jäät ja satoi räntää, mutta löylyissä oli ihanaa

Lappiinkin tuli kesä, ystävän kanssa mökillä rantalomalla

Savuahvenia😋

Mukava puuhailla vanhempien kanssa

Elämä on juhlaa!

Ihana tavata ystäviä, jutella kuulumiset

Perhe on paras!

Kesäherkut maistuvat

Kesäpäiviä,  hyvää seuraa

Rentoilua😊

Olen jutellut useiden caminosta haaveilevien ihmisten kanssa ja suosittelen kyllä toteuttamaan unelman pyhiinvaelluksesta. Caminon voi toteuttaa monella tavalla. Me valmistauduimme ja kuntoilimme etukäteen ja se oli meille hyvä, koska pystyimme hyvin noudattamaan oppaan suosittelemia päivämatkoja. Pitkät kävelypäivät eivät tuottaneet meille mitään hankaluuksia. Vaellukselle voi lähteä aivan hyvin varmasti myös kuntoilematta. Kävelee sitten vain rauhallisesti, kunto kasvaa kyllä, mutta heikkokuntoisen tai joitain vaivoja potevan ei kannata suunnitella kävelevänsä alusta lähtien joka päivä 25 kilometriä. Camino on kuitenkin rankka vaihtelevan maaston ja matkan pituuden vuoksi. Reitillä on hyvät palvelut: ruokaa ja katto pään päälle löytyy helposti. Matkaa voi tehdä halutessaan/tarvittaessa myös kokonaan tai osin bussilla/junalla/taksilla. Useat vanhemmat ihmiset laittoivat matkalaukkunsa aina kuljetuspalvelun huolehdittavaksi, mutta se vaatii sitten etukäteissuunnittelua, ei voi pysähtyä spontaanisti yöksi, mihin vaan.

Monet kävelivät tyytyväisenä hyvin keveilläkin kengillä, jopa sandaaleilla, mutta minulle tukevat vaelluskengät olivat tärkeät. Luotin kenkiini, eikä minulle tullut jalkavaivoja. Toinen matkaa helpottava asia oli, että varusteita oli niin vähän. En kantanut mitään turhaa, vain välttämättömät. Jokaiselle välttämättömät ovat tietysti eri asia. Kun suunnittelet caminoa, mietit vain mitä sinä tarvitset. Ei mukaan tarvitse kaikkea, mikä on jonkun toisen varustelistalla. Tunnet itsesi ja tarpeesi, luota itseesi.  Kannattaa lähteä. Buen camino!

Perillä

Kävelimme Caminoa aamulla ukkosmyrskyssä. Koko aamupäivän satoi. Viimeisen päivän kävely oli voimakas kokemus. Kävin läpi kaikkia satoja kilometrejä: maisemia, ihmisiä, kaupunkeja, tapahtumia, tuntemuksia. Tärkeintä on ollut vain kävellä ja kohta se on ohi. Sadevesi kasteli ulkoapäin ja hiki virtasi kuoripuvun sisällä ja muutaman kyyneleenkin vuodatin voimakkaiden tuntemusten vuoksi.

Kävellessä tunsin valtavaa yhteenkuuluvuutta kaikkiin tuntemattomiin kanssakävelijöihin. Mielessäni olivat minulle rakkaat ihmiset ja ihmiset, joita olin Caminolla tavannut. Toivoin, että perillä tapaamme Martinin, Sergen, Michellen, Martinan, Nidan... Olin onnellinen, että tämä on ohi ja pääsen kotiin, mutta myös haikeutta caminon päättymisestä. Tämä on ollut upea kokemus.

Saavuimme Santiagon hulinaan. Kaupunki tuntui olevan täynnä ihmisiä sateenvarjojen alla. Olimme pyörällä päästämme. Tässäkö tämä nyt oli? Mitä seuraavaksi? Olimme pettyneitä, kun emme nähneetkään ketään caminotuttavistamme. Kolkuttelimme viiden hostelin ovea, mutta ne olivat täynnä. Bookingin kautta löysimme etäämpää hostelin, johon hurautimme taksilla. Ripustelimme läpimärät vaatteet sängyn reunalle ja lähdimme juhlalounaalle aasialaiseen ravintolaan. 

Syötyämme kävelimme takaisin katedraalille. Jonotimme yli puolitoistatuntia composteloita. Sitten olimmekin jo juhlatuulella. Onneksemme tapasimme joitakin italialaisia, espanjalaisia, ranskalaisia ja japanilaisen caminoystävämme, joiden kanssa saimme jakaa riemuamme.

Kävimme katedraalissa. Oli juhlava hetki todeta, että nyt me olemme oman caminomme tehneet.

Kuukausi Caminolla täynnä

Tänään käveltiin 29 km melko ripakasti, että ehdittiin majoittua ennen ukkosta. Onnistuttiin. Huomiselle jäi vielä 23 kilometriä. En osaa vielä ajatella, että pian tämä on ohi. Kävellessä mielessä pyöri monenlaista. Olen tyytyväinen, että tämä huikea matka loppuu. Ajatuksissa olivat kotimaassa odottavien rakkaiden lisäksi caminotuttavuudet. Keitähän tapaamme huomenna ja viikonloppuna Santiagossa?

Kävely on ollut viime päivinä tosi kevyttä, vaikka matkaakin on tullut paljon. Meillä on ollut hyvä tuurikin, kun helteet tulivat vasta, kun ollaan oltu täällä metsäisemmällä osuudella. Olemme saaneet kulkea pääosin varjossa. Kyllä eilinen 35 astetta siltikin räydytti. Tänäänkin oli kuuma, mutta ehkäpä sade nyt jäähdyttää.

Reppuni kevenee huomenna, kun tullaan perille, kuoripuku saa lentää kotiin!

Olen ollut tosi tyytyväinen tukeviin kenkiini😊

Huomenna Santiagossa postitan vaelluskengät ja sauvat kotiin

Lähdettiin palauttavalle kävelylle sateen tauottua😊

Reilu 50 kilometriä vielä

Jäähdyttelyä 35 asteen lämmössä

Palas de Rein kirkko oli rauhallinen ja valoisa

Päivämatkan puoliväli 

Melidessä

24.5. käveltiin Gonzarista Melideen.

Aamulla oltiin niin ani varhain pimeässä liikkeellä, että näkee, kuinka kävelysauvat iskevät kipinää😅. Oli hauska huomata muutama aamu sitten ensimmäistä kertaa, kuinka kävelysauvamme kiveen osuessa ovat liekeissä! Lähdimme taas 5.45 hellettä peläten, mutta pääsimme Palas de Reihin (17,1km) niin mukavassa kesäsäässä, että päätimme jatkaa matkaa vielä jonkin verran. Tutustuimme somaan kirkkoon ja söimme rauhassa salaattilounaan. Yhdentoista jälkeen olimme taas caminolla. Kävelimme puoli vahingossa vielä 14,5 km, kun emme vain osanneet pysähtyä… 

Kävely menee pitkällisen harjoittelun jälkeen itsestään, niin vaivattomasti. 

Mutta varvasparat eivät niin tykänneetJa se matka ei ollutkaan läheskään kokonaan mukavassa kesäsäässä, vaan armottomassa helteessä. Pysähtelimme välillä kahville ja limuille baareihin varjojen alle. Pelkäsin jo nahkanikin kärventyneen, kun niin kuumotti, mutta se oli vaan lämmöstä ja liikkeestä. Nelikymppinen aurinkorasva toimii siis hyvin.

Myöskin vesi kävi vähiin ja siitä tuli heikko olo parille viimeiselle kilometrille. Pääsimme perille 13.30.  Alberguessa olo viileni juomisen ja suihkun jälkeen. Lähdimme taas kahvilaan. Meidän on saatava päiväkahvimme, vaikka olisi kuinka kuuma. Venyttelyt puistossa jäivät kuumuuden vuoksi vähiin. Sen sijaan panostamme makuusalissa jalkojen ylhäällä pitämiseen. Ja mikä upea juttu! David saapui juuri äsken tänne! Emme ole tavanneet häntä Zubirin jälkeen. Marcolta kuulimmekin aiemmin, että hänellä oli jalkaongelmia. David kertoi nyt itse edenneensä hitaasti ja, kun  jalat tulivat kuntoon, hän on kävellyt pitkiä päivämatkoja ja ottanut meitä kiinni. Olipa kiva nähdä caminopoikaamme.

Tänään tuli käveltyä 31,6km. Jäljellä on enää 52 km Santiagoon.

Vajaa sata enää!

Alle sata, hellettä, hyvää ruokaa, juhlintaa, koti-ikävää...

Salud! Haliterkut Garzonasta😍

Sarriaan

28. kävelypäivä 33,8km

Heräsimme taas varhain Hospital de la Condesassa. Olemme sopineet Hennan kanssa, että ennen viittä emme nouse ylös. Niinpä makaamme hereillä mistä saakka milloinkin tasan viiteen ja sitten alamme kasata tavaroita. Pihalla olimme tänäänkin pilkkopimeässä 5.30. Reilun puoli tuntia kuljimme mäkistä ja kivistä polkua otsalampun valossa. Ajattelin tänäkin pimeänä ja hikisenä aamuna, että ihanaa päästä sitten kotiin…

Seitsemältä satuimme avoinna olevaan kahvilaan, josta saimme paahtoleivät voilla ja minulle lisäksi marmeladilla, minulle cafe americano ja Hennalle cafe con leche. Pidän kovasti täkäläisestä kahvista. Kahvilan wifiyhteyskin oli hyvä, niin sain  parin päivän blogikirjoituksetkin julkaistuiksi. Aamukahvi virkisti ja aurinkokin nousi, ja kävelyn jatkaminen kävi leikiten.

Nautin kovasti tämän päivän kävelystä halki maaseudun ja pikkukylien. Vihreät mäkiset pellot, karja laitumilla, metsäpolut, kivikylät ovat niin viehättäviä. Aurinko paistoi koko päivän, mutta oikeastaan missään vaiheessa ei ollut hirveän tukalaa, kun polku kulki pitkiä matkoja vihreissä ’luolissa’. Suuret puut varjostivat polkua ja lehvistä päällemme tuli kattokin. Nyt ei ollut lainkaan suoria taipaleita, vaan mutkaisen tien takaa putkahti esiin aina uutta ihmeteltävää. Tänäänkin näin muutamia vasikoita imemässä emänsä utareista maitoateriaa. Sain yhdestä otetuksi valokuvankin. Pelloilla oli niittopuuhat käynnissä ja vastakaadetun  tai kuivuvan heinän tuoksu on niin hyvä. Kylien lähettyvillä sieraimiin tulvi myös lapsuudesta tuttu navetan haju.

Vettä join paljon mäkisellä reitillä ja lämpöisessä säässä. Matkan aikana söimme vain kevyesti. Aamupalan jälkeen jugurtti välipala ja kun lounasaikaan olimme nälkäisiä sattuikin kohdallemme ”hedelmäbaari”. Tarjolla oli monenlaisia hedelmiä, mysliä, patonkia ja hilloa, keksejä, kahvia ja mehua. Nautimme tarjoomuksista ja kilautimme koriin vapaaehtoisen maksun. Caminolla pidetään kyllä hyvä huoli pyhiinvaeltajista.

Kävely oli meillä molemmilla tänään niin helppoa, että kävelimmekin Sarriaan asti. Matkaa tuli paljon, mutta kevyesti. Olimme Sarriassa kello 14. Suihkun, pyykinpesun ja välipalan jälkeen lähdimme kahville. Kaupungilla oli tosi kuuma ja istuimmekin kahvilan varjon alla vielä salaattien ajan. Sitten etsimme pankkiautomaatin, apteekin ja kaupan. Ostosten jälkeen tutustuimme löntystellen Sarriaan ja, kuten rutiineihimme kuuluu, venyttelimme puistossa. Olen ihastunut puistojen vanhoihin puihin ja tänään löysin ihanan pesäpuun, johon minun oli pakko kiivetä. Söimme illallisen jokivarren baarissa ja sitten tulimmekin albergueen iltapuuhille.

Huomenna kaikki toistuu samanlaisena ja kuitenkin erilaisena.

25. kävelypäivä

Ponferradasta Perejeen 29,5 km aurinkosäässä (6.10-14)

Varmastikin toistoa, mutta pakko todeta, että upea päivä! Hostelin ovet avattiin kuudelta, niin lähdimmekin melkein saman tien kävelemään. Hämärissä kaupungista oli vaikea löytää pois, mutta espanjalaivaeltajien avustuksella onnistuimme löytämään ulos. Kymmenen kilometriä olikin yhtäjaksoista kaupunkikävelyä. Sitten pääsimme vähitellen hienolle maaseudulle. Camino oli nyt mukavan vaihteleva, kun oli mutkaa ja mäkeä. Mutkan jälkeen saatoimmekin yht’äkkiä olla jossain pikku kaupungissa. Aurinko paistoi lämpöisesti ja kävely eteni mukavasti.

Saavuimme iltapäivällä kohteeseemme – Perejaan. Luna ja Ton toivottivat meidät tervetulleiksi. 😊 Kylä on pikkiriikkinen. Täällä on joitakin romahtaneita taloja, mutta uuttakin rakennetaan. Alberguekin on viehättävä. Toista kertaa tämän kuukauden aikana saamme nukkua yhden hengen sängyissä. Toistimme normirutiinit: pesu, pyykit, löntystely kävelyä lähistöllä, päiväkahvit ja venyttelyt.

Illallisen söimme kylän ainokaisessa baarissa. Henna otti pastasalaatin ja taimenen. Minä söin ensimmäistä kertaa lihaa, kun listalla oli gulassia. Alkuruokana minulla oli hyvä kaalikeitto. Söimme myös tuplajälkkärit, kun, eräs herra halusi tarjota meille jätskit menujälkiruokienkin lisäksi. Ensimmäistä kertaa myös talo tarjosi juomat. Jotain kammottavaa likööriä. 

Huomenna suunnitelmissa edetä Hospital de la Condesaan saakka, jos helle ei pehmennä aiemmin. Nyt meillä on enää 179 kilometriä jäljellä.

I

I