lauantai 6. toukokuuta 2017

Burgosissa 6.5.

Tänään kävelimme alkumatkan mukavissa maalaismaisemissa ja kyliä oli niin tiheään, ettei nälkäkään ehtinyt tulla ennen seuraavaa. Nousuakin oli melko paljon kivikossa. Söimmekin taas niin tuhdin aamiaisen ekassa kahvilassa, että Orbaneassa otimme molemmat vaan smoothiet. Sillä smoothiella mentiinkin sitten koko loppupäivä.

Smoothien jälkeen mentiin 12 kilsaa tietä myöden. Oli ikävä pätkä. Burgosin kaupungin läpikin albergueen oli 8 kilometriä. Tämän välin olis voinut ajella taksilla... saavuimme sentään perille ja nyt massut täynnä tutustumaan kaupungin kauniisiin kohteisiin.






11:sta kävelypäivä

5.5.2017 24.2 km


Löysimme eilen Beloradosta super  marketin – ei ole helppoa, kun kaupungeissa kaikki putiikit muistuttavat ulos päin toisiaan ja useimmiten ovat vielä suljettuinakin ainakin kahdesta viiteen. Saimme siis ostetuksi kunnolla evästä. Niinpä söimme tuhdin aamiaisen: kahvia, patonkia, sardiinia, juustoa, jugurttia, hedelmiä ja keksejä. Yhtä aikaa omilla eväillään oli kolumbialaisia, italialaisia, espanjalaisia ja portugalilainen. Siitä sitten kukainenkin lähti matkaan. Saimme muuten laittaa Sodankylän maailmankarttaan jo kolmannessa paikassa. Laittaessa neulaa Lappiin, kävi pieni haikeuskin. Kun haluaisi olla sielläkin...


Sää ennusteessa oli tälle päivälle sadetta ja ukkosta. Eipä muuta kuin kamppeet minigrip pusseihin, sadesuojat reppuihin ja  kuoripuvut päällä taipaleelle. Ilma oli niin kostea, että hikoilimme enemmän kuin kertaakaan tähän asti. Vettä ei tullutkaan kävelymme aikana muutamaa pisaraa enempää. Nousimme 800:sta metristä 1,1:teen kilometriin. Reitti kulki metsässä. Puut olivat pääosin kotoisasti mäntyjä ja välillä muutamia koivujakin. Kanervat kasvoivat puolitoista metrisinä. Taas saimme nauttia lintujen laulelusta ja useasti myös käen kukunnasta. Esikot, vuokot ja liljat koristivat tien reunaa. Tällä välillä ei ollut kuin neljä kylää, niin emme kuulleet juurikaan kirkonkellojen lyöntejä.

Pysähdyimme pari kertaa syömään omia eväitä. Onneksi vielä muutama kilometri ennen San Juan de Ortegaa oli nainen myymässä virvokkeita. Nautimme banaanit, mansikoita ja kahvit.  Täällä voi olla kyllä melko huoleti – huolto toimii! Jos kylien välit ovat pitkät, on joku espanjalainen asettunut myymään pyhiinvaeltajille syötävää ja juotavaa johonkin risteykseen. Tässä taukopaikassa oli myös itetaidetta.  Männystä tehtyjä hahmoja, toteemeita ja kylttejä.

Hikisen päiväkävelyn jälkeen on aina hienoa päästä perille albergueen. Iltapäivisin jalkaterät ovat tulessa. Olemme päätelleet, että hiestä kosteat sukat ja kengissä liikkuvat jalat aiheuttavat kitkaa, mikä tuntuu poltteena. Myös jalkapohjat ovat loppumatkasta arat. Usein viimeisen kilometrin joutuu vielä kävelemään kovalla asfaltilla tai kiveyksellä.

Palautuminen päivän rasituksesta on onneksi nopeaa. Suihkun ja pyykin pesun jälkeen baarissa kahvistellessa ei yleensä tunnu enää missään. Tämä albergue on taas komeassa rakennuksessa kirkon yhteydessä. Samassa makuusalissa on 24 paikkaa. Useat vaeltajatuttavuutemme silti ohittivat tämän paikan, koska seuraava majapaikka on jo kolmen kilometrin päässä. Näin he lyhentävät huomista 26.1 kilometrin etappia. Toivottavasti eivät kastuneet pahasti matkallaan. Tunti sitten ainakin tällä kohdalla oli melko raju ukkoskuuro. Nyt taas paistaa.

Pienen kaupungin iltaohjelmamme on jo kaavoihin kangistunut😉. Lepäilyä, venyttelyitä pihamaalla ja ateria omassa alberguessa, jos mahdollista. Täällä sai varata paikan 9 euron päivälliselle. Iloitsemme, kun päivällinen on ajoissa 18.30.

Hieman meillä on koti-ikävääkin. Henna oli nähnyt viime yönä unta, että pääsimme käymään kotilomilla 😅. En kestä ajatella, että vasta neljän viikon kuluttua ollaan kotona. Aika menee kylläkin nopeasti. Sunnuntaina ollaan oltu reissussa jo kaksi viikkoa. Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että on ilo siirtyä eteenpäin hitaasti kävellen. Auton ikkunasta ei ehtisi havaita kaikkea sitä mitä nyt näemme. Emmekä kuulisi ja haistaisi mitään kesästä.

Kävelyä on opaskirjan mukaan jäljellä 516.5 kilometriä. Huomenna saavumme Burgosiin, mikä on Hennan tavoitekaupunki. Minä odotan Leonia. 😊










torstai 4. toukokuuta 2017

10. kävelypäivä, yhteensä 235,5 km

Tämän päivän 22,4 km käveltiin ensin sumussa ja myöhemmin auringon porottaessa. Hiekkatie seuraili pääosin maantietä. Kun käveltiin tien reunaa jotkut rekkakuskit piippailivat ja vilkuttivat iloisesti. Yleensä kaikki kohdattavat espanjalaiset toivottavat muutoinkin kannustavasti: buen camino. Samoin vaeltajat ohittaessa, kohdatessa huudahtavat tervehdyksen ja buen camino.

Tämänkin pätkän maisemat olivar vehreitä. Ja vähän väliä oli edessä uusi pieni kylä, jossa piipahtaa kahvilla. Villamayor del Riossa erehdyin tilaamaan lounaaksi päivän keiton. En ymmärtänyt muuta kuin, että siinä on valkosipulia. Keitto oli hirveä. Siinä oli rasvaisessa laihassa lihaliemessä läskiä ja muutama valkosipulin kynsi. Yritin syödä kiltisti, mutta en pystynyt. Koko viimeisen viiden kilometrin pätkän minua kuvotti. Mutta Beloradossa söin hyvää vuohenjuustoa ja jäätelön, niin ällötys meni ohi. Nyt odotan jo suden nälkäisenä päivällistä.

Albergue on taas kiva. Me nukumme vinttihuoneessa. Huoneen jakaa kanssamme 16 ihmistä. Meille on muodostunut jo tavaksi, että minä nukun ylhäällä ja Henna alhaalla. Ja hyvin nukummekin. 

Tapasimme muuten eilen ensimmäisen suomalaisen vaeltajan Ilsen Laitilasta. Ihmettelimme yhdessä kanoja Santa Domingon katedraalissa. Ilse on jo pyhiinvaelluskonkari. Tänään söimme aamupalaa yhdessä. Varmasti tapaamme vielä. Täällä törmää pyhiinvaellustuttuihin vähintään muutaman päivän välein joko aterialla tai alberguessa.

Ensimmäinen ruokakammotus. Nimesin läskikeitoksi.

Ravintola oli viihtyisä



Beloradossa on 2000 asukasta

Vaellan pyhiinvaeltajien jalanjälkiä

Katedraalin haikarat eivät suostuneet poseeraamaan kuvissa

Henna rentoutuu el Corro alberguessa

Uusi talo rakenteilla

Istahdettiin kirkon varjoisalle puolelle

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Santo Domingo de la Calzadassa

Tänään heräsin avoimien ikkunoiden takaa kuuluvaan linnunlauluun. Luulin ensin, että jollakin on kännykässään linnunlauluherätys. Söimme tuhdin aamupalan alberguen ruokasalissa, niin jaksoimmekin koko päivä matkan eväillä, ilman baarilounasta. Nyt odottelen paellaa aurinkoisella terassilla.

Tänään oli helppo reitti. Oikeastaan koko ajan hyväkulkuista soratietä ja kauniita viljelysmaita. Päivämatka oli lyhyt (21km), niin olimmekin perillä jo puolilta päivin. Albergue on vanhassa rakennuksessa. Oleskelutilan takassa oli tulet ja jykevät puuovet olivat auki aurinkoiselle sisäpihalle.











Nyt nautimme ravintolassa paellaa ja pitsaa. Sitten vaan oleillaan. Kaikki hyvin.

Viikko kävelyä 😊

Tänään lähdimme Logronasta jo ennen puoli seitsemää. Pyhiinvaellusreitti on merkitty hyvin simpukoin ja keltaisin nuolin. Hämärässä saa silti olla tarkkana, että l.öytää kaupungista ulos. Kävelimme Navaretteen aamupalalle. Reitti oli pitkän pätkää tylsästi maantien vierellä. Kahdentoista kilsan tallustelun jälkeen omeletti, kahvi ja tuoremehu maistuivat taivaallisilta. Eivätkä maksaneetkaan kuin 3 euroa. 

Hollantilainen Jakob tuli perässämme aamupalalle, sanoi olevansa niin väsynyt, että jää Navaretteen ja lepää kunnolla, toivotti vain buen camino. Matka jatkui La Riojan viininviljelys mailla. Näkymät eivät nyt olleet kauniin vihreät, vaan multaisia viivitarhoja. Sää oli kesäinen. Jotenkin koko matka Najeraan asti oli samanlaista. Jalkani olivat tosi väsyneet, kun pysähdyttiin Ventosaan lounaalle. Aurinkoisella kahvilan terassilla oli mukava istuksia, syödä en salada ja kuunnella saksan-, englannin- ja ranskankielistä pulinaa.

Jakob oli kuitenkin jatkanut matkaa ja ohittanutkin meidät lounastauolla. Jakob auttoi nuorta naispyöräilijää, joka oli kaatunut soratiellä. Koska paikalla oli jo apua, me jatkoimme kävelyä. Caminolla on melko paljon pyöräilijöitä ja olenkin miettinyt, että itse en uskaltaisi. Mutta pyöräilijät ovat tosi sporttisia ja nuoria. Me kävelijät olemme hyvin eri-ikäisiä ja - kuntoisia. Mutta tosi samaa tahtia ollaan kuitenkin yöpaikoissa.

Tänä aamuna kuulin Gretalta eräästä vanhasta italialaismiehestä ( herrasmies kirjoitti eka illallisellamme meille pöytäseurueensa naisille hienot rakkausrunot😍). Herra kävelee samaa reittiä edelleen. Tulee vain hitaammin. Iloni olikin suuri, kun kenkiä laittaessani kohtasin herran. Sain lämpöiset poskisuudelmat ja ihanan italiankielisen puhetulvan. Lähdimme hyvillä mielin kävelemään.

Najeraan saavuimme 14.30. Majoituimme suureen makuusaliin. Täällä on paljon tuttuja ympäri maailmaa. Jos yhteinen kieli puuttuu hymy tai läpsäisy kertovat yhteisen kokemuksen jakamisesta. Ihmiset viettävät iltojaan eri tavoin: suuri osa lepäilee, osa on yhteydessä kotiinsa ja loput seurustelevat keskenään. Tietystikin pyöritään kylillä ihmettelemässä kulloisiakin näkymiä. 

Me olemme Hennan kanssa jo pyykänneet, käyneet syömässä, ostamassa aamupalatarvikkeet, vaihtaneet kuulumisia tuttavien kanssa ja katselleet kaupunkia. Soitin kullalekin, vaikka pelotti että tulee ikävä. Oli kiva kuulla juttuja Lapista. Tuntuu oudolta täällä kesän keskellä, että siellä on vielä lunta. Täällä eletään niin omassa kuplassa, että "oikea elämä" tuntuu kaukaiselta, vaikka läheiset ovatkin mielessä. Ja on hienoa tietää olevansa rakkaiden mielessä. Vielä venyttelyt ja viestejä kotimaahan, sitten nukkumaan.








maanantai 1. toukokuuta 2017

Vapunpäivänä Logronossa

Tänään kävelimme vajaat 20 kilometriä yhden pysähdyksen taktiikalla Sansolista Vianan kautta Logronoon. Vianassa nautimme ihanat sardiinitäytteiset jyväsämpylät ja herkkusieniä ja appelsiinimehua sekä todella hyvää kahvia. Maksoi 5,70. 

Kävelysää oli edelleen hyvä, kun lähdimme n.6.30 liikkeelle oli vielä todella koleaa, mutta on hienoa katsella auringon nousua maaseudulla. Sitten  aamupäivällä oli vajaa 10 astetta ja auringonpaistetta, iltapäivällä 18 lämmintä. Nautimme kesän vehreydestä ja lintujen laulusta. Logronossa olimme jo ennen yhtä. Ylitimme Ebro joen ja tulimme jonottamaan albergueen. Ovet avautuivat klo 13 ja pääsimme majoittumaan ahtaimpaan majapaikkaan tähän mennessä. Ja reksonathan tältä porukalta on tainnu jäädä kotiin... Muttei se mitään. Tunnelma on hyvä ja kiva tavata vanhoja tuttuja aiemmista albergueista.

Suihkun ja pyykinpesun jälkeen lähdimme turistikierrokselle. Ihastelimme upeita puistoja, katedraalia ja piipahdimme viinille & jätskille & kahville. Venyttelimme hyvin. Olemme molemmat säästyneet hankalemmilta jalkavaivoilta. Lihaksisto kunnossa. Minulla on yhden varpaankynsi luultavasti irtoamassa ja Hennalla liikavarvas hankautuu. Nyt odotellaan sisäpihalla ruoka-aikaa. Viereisen kirkon kellot paukkaavat ja ympärillä pulistaan useilla eri kielillä. Rauhallinen tunnelma.
Caminon varrella on väliin pyhiinvaelluksellaan  menehtyneiden muistoristejä



Vappubrunssi