keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Haltioitunut Astorgassa!

Uskomaton päivä! Paras kävelypäivä tällä pyhiinvaelluksella. Tänään oli ensimmäinen yhtäjaksoisen sateen päivä, ja miten helppoa olikaan kävellä. Ja bonuksena upea Astorgan kaupunki. Olen niin kiitollinen, että saan kulkea tätä caminoa. Ystävien, läheisten siunausten saattelemana.

Lähdimme jo kuudelta liikkeelle ja ennen ensimmäistä kylää olimme läpimärät helleasuissamme. Vaihdoimme kuoripuvut ylle, joimme kahvit ja jatkoimme mutaista taivallusta. Sammakot kurnuttivat ja narisivat villeinä kanavissa. Hupun alta ei juuri maisemia nähnyt. Vilkaisin risteyskohdissa, että kävelen vielä keltaisten nuolten opastamina ja näin, että ympärillä oli taas vehreää. Välillä oli luksustakin. "Jossain" oli herra, jolla oli tarjolla tuoreita hedelmiä, kahvia, siemeniä, suussa sulavaa omenarusinapaistosta ym. herkkuja. Herra ryntäili ympäriinsä lisäten tarjottavaa meille läpimärille vaeltajille. Kaikesta tästä sai laittaa lippaaseen vapaaehtoisen korvauksen. Toivottavasti lipas täyttyi! Sade rauhoittui ehkä viisi kilometriä ennen Astorgaa. Pystyimme pysähtymään hetkeksi kuuntelemaan kitaransoittajaa, joka ilahdutti meitä peregrinoja iloisilla sävelillään.

Astorgasta löysimme kerrossängyn hienosta alberguesta aivan roomalaimuureilta. Lämpöisen suihkun ja vaatteiden kuivumaan ripustamisen jälkeen lähdimme kaupungille syömään ja ihastelemaan näkymiä. Olo on aivan loistava. Sadekeli on näköjään hyvä pyhiinvaellukselle, kun 28,5 kilometriä meni tosi keveästi. Jaloissa ei tunnu yhtään mitään. Mieli on kiitollinen ja onnellinen. Tunnen kyllä voimakasta koti-ikävää. Kahden viikon päästä ollaan taas kotona. Kirjoitan blogia tällaisessa tunnelmallisessa huoneessa rauhallisen kirkkomusiikin soidessa taustalla. Täällä on niin levollista. Ja aurinkokin paistaa taas. Ja jääkaapissa minua odottavat ostamani tuoreet mansikat. Elämä on ihanaa!

Useat tämän päivän vaeltajat ovat aloittaneet joko Leonista tai täältä. Toivomme tapaavamme vielä myös alun ystäviämme. Pelkäämme kyllä, että ylimääräinen yömme Leonissa teki liikaa rakoa alun vaellusperheeseemme. Olisi upeaa tulla Santiagoon yhdessä Davidin, Martinin, Martinan, Dominiquen, Gretan, Marcon, enon, Billyn, Maria-Ritan ja muiden alkumatkan pyhiinvaellusystäviemme kanssa.


"Rauhan tyyssija" alberguessamme
Huippupäivä yhteisessä projektissamme, nyt Astorgassa

Aamupäivän välipalat San Martinissa

Rio Orbigon siltaakin olemme odottaneet

Me kaikki oltiin likomärät, toivotaan varusteiden kuivuvan huomiseksi

Tämän päiväinen kotimme Astorgassa

Kunnaksen Jansmakon loitsu 😅


Meidän reppumme ovat onneksi kohtuullisemmat

Täälläkin Gaudin prinsessalinna

Katedraali

Lohtua koti-ikävään

John kertoikin meille aamulla, että Astorga on kuuluisa suklaastaan



Upea näkymä roomalaismuureilta

Että ihmiset ovat pystyneet...



tiistai 16. toukokuuta 2017

21. kävelypäivä

Nukuimme pitkät yöunet australialais pariskunnan kanssa. Emme jaksa valvoa edes niin kauan kuin espanjalaiset imeväiset. Kun asetuimme nukkumaan yhdeksän aikoihin, paikalliset alkavat vasta aterialle. Kadulta kuului, astioiden kilinää, lasten kiljahduksia  ja  iloista seurustelun ääntä. Siihen on hyvä nukahtaa. 

Lähdimme Leonista ennen seitsemää ja lämmintä oli jo 16. Onneksi saavuimme määränpäähämme Villalangos albergueen  jo 11:sta. Loppu päivän käveleskelimme pikku kaupungissa ja istuskelimme pihalla puiden varjossa. Alberguessa oli väljyyttä, edes puolet pedeistä eivät täyttyneet. Wifi ei vain toiminut, mutta onneksi näissä kahviloissa pelittää. Son buen camino taas😅.

Kolme tyytyväistä pyhiinvaeltajaa Leonissa

Varjo oli tarpeen 



298 jäljellä




Puutarhoissa on usein ihastuttavia ruusuja

maanantai 15. toukokuuta 2017

Leonissa 14-16.5

Pääsimme ensimmäistä kertaa messuun tällä pyhiinvaelluksellamme ja missä ympäristössä! Katedraalin ikkunat ovat uskomattoman kauniita ja koko katedraali on niin täynnä katseltavaa. Emme ymmärtäneet messusta mitään, mutta urut soivat komeasti ja laulu kuulosti kauniilta.

Muutoin olemme vain kierrelleet kaupungilla, ihastelleet kauniita rakennuksia ja teimme eväsretken puistoon. Huomenna jatkamme taas ominta juttuamme: kävelyä.
Yövymme hostelissa katedraalin vieressä 14e/2yötä

Katedraali on hurjan hieno




Tuo ois meijän prinsessojen linna

Henna rentoilee muurilla

Katedraalin ikkunat ovat ihastuttavat



Opaskirjan tutkimista Gaudin tukemana





Syötiin lounas ulkona ulkona


Ihastellaan aina noita haikaran pesiä


Auringossa oli yli 30 lämmintä, varjossa sentään vähempi

lauantai 13. toukokuuta 2017

19. kävelypäivä

Lauantai 13.5. 19. kävelypäivä

Italialaiset aloittivat taas aamuvarhaisella lähtötohinat. Olemme Hennan kanssa jo niin näppäriä matkaan lähtijöitä, ettemme jääneet odottamaan edes 6.30 tarjolle laitettavaa aamupalaa. Olimme tien päällä pian kuuden jälkeen. Aamiaisen söimme muutaman kilometrin jälkeen El Burgo Ranerossa. Hyvävoimaisina ja reippaina käveleskelimme suoraa maantietä seurailevaa tietä. Samanlaisena pysyvä ympäristö ei haitannut minua tänään lainkaan. Mieli oli niin riemukas eilisestä yhteisestä illanvietosta johtuen. 

Kävellessä en ajattele paljon mitään, tasainen rytmi on minusta meditatiivistä. Kuljen caminoa ’pää tyhjänä’. Muutama päivä on ollut sellaista, ettei ole ollut erityistä katseltavaakaan. Välillä pulisemme Hennan kanssa jotain menneitä ja tulevia. Marco kertoi eilen illallisella, että olivat kerran ’vahingossa’ edenneet melkein 40 kilometriä jutellen. Huh, minun jalkani olisivat jo kertoneet ylipitkästä matkasta.

Tämän päivän 26,7 km meni kepeästi. 12:sta saavuimme Mansilla de las Mulasiin. Majoituimme ensimmäisten joukossa ja lähdimme baarikierrokselle. Minä söin välillä niin tuhdin lounaan (kanaa ja sieniä savukyljen kera), että siitä jäi vähän huono olo. Iltapäivällä minulle riittikin cafe americano ja zumo. Pavuista jauhettu kahvi ja vastapuristettu tuoremehu ovat täällä niin herkullisia.

Kierrokselta kotiuduttuamme, hieroimme toistemme jalat. Ostin Boadilla del Caminon (muistaakseni) apteekista farmaseutin itsensä sekoittamaa linimenttiä. Hän opasti, että kävelyn jälkeen ensin pitäisi laittaa jalat kylmään veteen ja sitten hieroa linimenttiä koipiin. Ihan hyvää ainetta. Olemme nyt parina päivänä nähneet, kuinka ”Tohtori Kim” Kiinasta hoitaa ihmisten jalkavaivoja akupunktiolla. Hurjan näköistä, mutta ihmiset ovat tyytyväisiä saadessaan helpotusta vaivoihinsa. Eilen tuttavistamme Marco ja eno tarvitsivat hoitoa ja tänään vuorossa oli Maria Rita. Meillä molemmilla jalat ovat hyvässä kunnossa. Tietysti pitkän kävelyn jälkeen tuntuu ja istuminen jäykistää jalkoja, mutta hyvin on palauduttu. Askel on aina aamuisin kivuton ja kevyt. 😊


Pyhiinvaeltaja patsaita on paljon

Tuulitukat kirkon portailla

Ihanan rentouttavaa jalkahierontaa

Luemme opaskirjaa jatkuvasti - mitään mieleen jäämättä😅

Hiilihydraattitankkausta 


Pyhiinvaeltajien illanvietto 😊

Illanvietto Albergue Bercianoksessa

Eilen sain taas huomata, että vaikka kävely onkin välillä tylsää, camino ei! Meillä oli aivan huippu ilta vapaaehtoisten ja 36:n pyhiinvaeltajan kesken. Ilta alkoi kokoontumisella alberguen omaan kappeliin. Ohjelmassa oli reflektointia/rukousta. Istuimme piirissä ja kierrätimme kynttilää käsistä käsiin. Jokainen sai vuorollaan kertoa nimensä ja kotimaansa sekä halutessaan, miksi on caminolla, mitä odottaa. Mietin omia syitäni – camino on kutsunut minua, kuten Billy aiemmin tulkitsi😊. Olen kiinnostunut caminosta televisio-ohjelmien ja lukemisteni kautta. Pidän kävelemisestä ja luonnosta, olen kiinnostunut historiasta. Euroopan historiaan kristinusko kuuluu vahvasti. Vaikka olenkin vain tapakristitty, ovat hengellisetkin asiat minulle tärkeitä. Olen kiitollinen elämästä ja haluan nauttia siitä. Haluan nähdä, tehdä ja kokea paljon. Vuorollani kerroin pitäväni kävelemisestä ja hitaasti liikkuessa näen paljon ja tapaan useita ihmisiä. Sitä on minun caminoni nyt.

Lausuimme Isä meidän yhteen ääneen kädet käsissä kukin omalla kielellään. Vaikuttava hetki. Lopuksi hiljennyimme hetkeksi, koska – kuten vapaaehtoinen kertoi – pian söisimme yhdessä ja pitäisimme hauskaa. Meidän koko pöytäseurueemme oli italialainen. Marco ja ’enonsa’ ensimmäiseltä SJPDP: n illalliselta olivat myös kanssamme. Ensimmäisinä päivinä kohtaamillani ihmisillä on erityinen sija caminolla. Olikin upeaa, että nyt Bercianoksessa läsnä olivat nämä herrat ja ensimmäisen kävelypäivän jälkeen illallisella Roncesvallesissa kohtaamamme Martin, Martina ja Dominique. Heitä olemme tavanneet milloin missäkin caminolla alusta lähtien. Joukosta puuttuivat David ja Greta. Ehkäpä jossain vielä tapaamme heidätkin. Hope so.  Söimme tuhdin ja herkullisen aterian: salaattia, papumuhennosta, hernekeittoa ja viiniä. Illallisseuralaisemme taiteili meille aterian päätteeksi upeat ruusut potuista. Olimme niin otettuja.

Kun pöydät oli siivottu kokki aloitti kitaransoiton. 😊 Useat liittyivät kuoroon tuttujen laulujen tullessa vuoroon. Ja ’eno’ innostui aloittamaan tanssin. Minulla ja Hennalla oli vientiä. Tauski-ope voi olla ylpeä, kuinka hienosti pystyimme seuraamaan italialaisten ja itävaltalaisten vientiä. Hauska ilta päätettiin Bella tsau lauluun kymmeneltä ja hauskan illan jälkeen uni maistuikin hyvin.

Ihmiset tekevät caminon. Aivan ihmeellisesti yhteinen tavoite yhdistää ja lähentää. Ilmapiiri on hyväksyvä, arvostava, kannustava, huolehtiva. Eipä väliä, vaikkei caminolla joka hetki ole jotain erityistä nähtävää, koettavaa on ihmisten kokoontuessa ja yhdessä ollessa. Buen camino toivotuksesta tulee päivä päivältä erityisempi toivotus.

Kokki tarttui kitaraan. Olikin loistava muusikko!

Kim laittoi akupunktioneuloja Enon kipeään jalkaan

Lisää kuvateksti