Tämän päivän kävely vei kyllä mehut. Nukuimme molemmat huonosti. Henna oli ollut yön pahoinvoiva ja minä valvoin kai sitten empatiasta. Olemme huomanneet, että ajattelemme useasti samoja asioita, niin kai sitä vaistoaa matkatoverin sairastamisenkin… Makoilimme väkisin viiteen ja 5.30 olimme tiellä tähtien valaistessa. Hennan huono olo meni onneksi ohi, mutta aamiaista hän ei pystynyt syömään, vain tuoremehua.
Päivän kävely oli kova! Emme taaskaan olleet perehtyneet reittiin, saatikka sen profiiliin kunnolla. Nousimme tosi paljon. Tämä oli reissun tähän mennessä kovinta ja jyrkintä kipuamista. Päivä oli niin lämminkin, että hiki virtasi. Onneksi Hennakin saattoi syödä muutaman tunnin kävelyn jälkeen La Fabassa hedelmiä ja jugurttia. Minullakin oli hurja nälkä, mutten uskaltanut ahmia paljoa, kun kavuttavaa oli vielä aika lailla. Viiden kilometrin matkan päässä Cebreirossa oli hurja tuuli. Kylässä oli jotkin markkinat ja pyhiinvaeltajien lisäksi paljon turistejakin. Ohitimme kauniin paikan pikaisesti.
Seuraava tauko meillä oli Linaresissa, jossa söimme salaatit ja hedelmiä. Kiipeäminen jatkui vielä. Korkein kohta oli San Roque 1270m. (Ja aloitimme vajaasta 600:sta metristä.) Tämän päivän maisemat olivat kyllä kauniita ja sää suosi. Huomasimme olevamme karjan kasvatus alueella jo polun sontaisuudesta. Karjan kellot jostain etäämpää laitumelta kuulostavat niin kivalta ja tässä kylässä törmäsimme lehmiä laitumelle vievään paimeneenkin. Hänellä oli koiria apuna. Maalaiselämä on ihanaa. Kukko ja kanat pyörivät pihamaalla ja samoin koirat. Alberguemme terassilta näkyvät upeat vuoret ja vehreitä peltoja.
Tämän päivän energian kulutus oli varmasti hurjaa, koska yhdeltä päästyämme perille, olemme syöneet melkein taukoamatta. Söimme loput matkaeväät ja baarissa eräs naisperegrino jakoi kanssamme tuhdin maalaisruoka-annoksensa. Söimme valtavasti perunaa, lihaa ja haudutettua kaalta. Päivämatkaksi tulikin reilusti 28 kilometriä seitsemässä tunnissa. Olemme venytelleet vähän ja lähdemme seuraavalle aterialle!
