lauantai 13. toukokuuta 2017

Pyhiinvaeltajien illanvietto 😊

Illanvietto Albergue Bercianoksessa

Eilen sain taas huomata, että vaikka kävely onkin välillä tylsää, camino ei! Meillä oli aivan huippu ilta vapaaehtoisten ja 36:n pyhiinvaeltajan kesken. Ilta alkoi kokoontumisella alberguen omaan kappeliin. Ohjelmassa oli reflektointia/rukousta. Istuimme piirissä ja kierrätimme kynttilää käsistä käsiin. Jokainen sai vuorollaan kertoa nimensä ja kotimaansa sekä halutessaan, miksi on caminolla, mitä odottaa. Mietin omia syitäni – camino on kutsunut minua, kuten Billy aiemmin tulkitsi😊. Olen kiinnostunut caminosta televisio-ohjelmien ja lukemisteni kautta. Pidän kävelemisestä ja luonnosta, olen kiinnostunut historiasta. Euroopan historiaan kristinusko kuuluu vahvasti. Vaikka olenkin vain tapakristitty, ovat hengellisetkin asiat minulle tärkeitä. Olen kiitollinen elämästä ja haluan nauttia siitä. Haluan nähdä, tehdä ja kokea paljon. Vuorollani kerroin pitäväni kävelemisestä ja hitaasti liikkuessa näen paljon ja tapaan useita ihmisiä. Sitä on minun caminoni nyt.

Lausuimme Isä meidän yhteen ääneen kädet käsissä kukin omalla kielellään. Vaikuttava hetki. Lopuksi hiljennyimme hetkeksi, koska – kuten vapaaehtoinen kertoi – pian söisimme yhdessä ja pitäisimme hauskaa. Meidän koko pöytäseurueemme oli italialainen. Marco ja ’enonsa’ ensimmäiseltä SJPDP: n illalliselta olivat myös kanssamme. Ensimmäisinä päivinä kohtaamillani ihmisillä on erityinen sija caminolla. Olikin upeaa, että nyt Bercianoksessa läsnä olivat nämä herrat ja ensimmäisen kävelypäivän jälkeen illallisella Roncesvallesissa kohtaamamme Martin, Martina ja Dominique. Heitä olemme tavanneet milloin missäkin caminolla alusta lähtien. Joukosta puuttuivat David ja Greta. Ehkäpä jossain vielä tapaamme heidätkin. Hope so.  Söimme tuhdin ja herkullisen aterian: salaattia, papumuhennosta, hernekeittoa ja viiniä. Illallisseuralaisemme taiteili meille aterian päätteeksi upeat ruusut potuista. Olimme niin otettuja.

Kun pöydät oli siivottu kokki aloitti kitaransoiton. 😊 Useat liittyivät kuoroon tuttujen laulujen tullessa vuoroon. Ja ’eno’ innostui aloittamaan tanssin. Minulla ja Hennalla oli vientiä. Tauski-ope voi olla ylpeä, kuinka hienosti pystyimme seuraamaan italialaisten ja itävaltalaisten vientiä. Hauska ilta päätettiin Bella tsau lauluun kymmeneltä ja hauskan illan jälkeen uni maistuikin hyvin.

Ihmiset tekevät caminon. Aivan ihmeellisesti yhteinen tavoite yhdistää ja lähentää. Ilmapiiri on hyväksyvä, arvostava, kannustava, huolehtiva. Eipä väliä, vaikkei caminolla joka hetki ole jotain erityistä nähtävää, koettavaa on ihmisten kokoontuessa ja yhdessä ollessa. Buen camino toivotuksesta tulee päivä päivältä erityisempi toivotus.

Kokki tarttui kitaraan. Olikin loistava muusikko!

Kim laittoi akupunktioneuloja Enon kipeään jalkaan

Lisää kuvateksti


perjantai 12. toukokuuta 2017

18. kävelypäivä Bercianosiin

12.5. Bercianos

Tämä päivä oli kävelymaastolta samankaltainen kuin eilen. Sentään hieman mutkaisempaa tietä välillä. Kahvipaikkoja oli myös tiheämmässä. Kävellessäni tylsiä taipaleita, ajattelin, että tämän saman voisi tehdä kotoa käsin vähemmällä vaivalla: Kelukoskenlenkilläkin saa kuntokävelyä… Pian päivän 23.5 km oli kuitenkin kävelty ja kun olimme alberguen oven takana kaksi tuntia ennen sen avautumista, menimme lähibaariin pitsalle. 





Tämä olikin taas sellainen aamupäivä, että minulla oli koko ajan nälkä! Aamiaisella oli juhlahetki, kun Moratinoksessa saimme kahvin ja tuoremehun kanssa tummaa leipää. Sahagunissa pistäydyimme kahvilassa syömässä tuoreet leivonnaiset. Henna valitsi omenapiiraan, jossa oli täytteenä riisipuuroa. Minä söin tähän mennessä parhaimman croissantin: hiven tummempia jauhoja, päältä rapea ja sisus suussa sulavan kuohkea ja voideltu hunajalla. Nämä aamun eväät olivat kuitenkin sen verran niukat, että söin matkalla vielä manteleita. Niillä pärjäsin pitsalle saakka. Tämän alberguen päivällinen onkin täysi yllätys. Näemme klo 20, mitä meille tarjoillaan. 

Kivaa, kun meillä on tänään illallisseurana useita tuttuja Italiasta, Saksasta ja Ranskasta kahdelta ihan ensimmäiseltä aterialtamme tällä caminolta.

Tällä retkellä elämä on pääosin hyvin yksinkertaista. Kävellään, asetutaan iltapäivällä taloksi, peseydytään, pyykätään, lepäillään, syödään, nukutaan ja seuraavana päivänä sama kuvio toistuu. Yhteiset ateriat ovat tärkeitä sosiaaliselle elämälle. Isommissa kaupungeissa on silti mukava käydä syömässä päivällinen välillä alberguen ulkopuolellakin. Baari löytyy joka ikisestä pikkuruisestakin kylästä. Baareissa on kiva istuskella ja katsella joko paikallista tai pyhiinvaeltajien menoa😊. Nytkin olemme baarikierroksella😀. Kävimme kahveilla toisessa baarissa ja nyt seuraamme El Suevessa ukkojen dominopeliä.




Nämä espanjalaiset pikkukylät ovat minusta tosi viehättäviä ja usein tosi rähjäisiäkin. Olemme nähneet jo kymmeniä erilaisia/samanlaisia kyliä. Tänään bongasimme kävelyllämme Bercianosin kaksi ankeinta 'asumusta'.



torstai 11. toukokuuta 2017

Puolivälissä 😊

11.5. 17. kävelypäivä
26,8 km Terradillos de los Templarios

Santa Marian alberguessa alkoi kuhina jo neljältä. En tiedä, mikä hoppu porukoilla oli lähteä liikkeelle. Kahina, käpsyttely, tohina oli niin kovaa, että mekin lähdimme siihen mukaan jo viideltä. Olimme caminolla jo 5.45. Täysikuu valaisi reittiämme. Aamu oli leppoisan lämmin ja vähätuulinen, tuuli koveni vasta jonkun tovin käveltyämme. Lintujen konsertti pimeässä on ihana.

Tämä päivä oli nautittava ainoastaan liikkumisen ilon vuoksi. Maisema oli yhtä lättänää peltoa, miltei myrskytuuli yritti nakata meitä ojaan ja ensimmäinen taukopaikka oli 17:sta kilometrin päässä. Välillä olisi ollut liikkuvia kahviloita, mutta myyjät eivät tietenkään olleet paikalla niin varhain. Ensimmäiset kahvit, mehut ja piiraat nautimme siis vasta yhdeksältä Calzadilla de la Cuezassa. Juhlistimme siinä puolivälin täyttymistä – 388km – vastapuristetuilla appelsiinimehuilla. 

Kuuden kilometrin päästä sain bocadillon ja toisen kahvin  Ledigos nimisessä kylässä. Siitä olikin enää 3,4 kilometriä tähän albergueen.  Selvisimme tämänkin päivän kävelystä kastumatta. Päivän ainoa kuuro tuli aamupäiväkahviemme aikana. Illan varmasti sataa. Olis kyllä mukava päästä ulos venytteleen ja oleileen. Albergue Jacques de Molay vaikuttaa viihtyisältä. Huoneessa on vai  8 paikkaa. Tämä täyttyi puolessa tunnissa. Nyt kello on 13, siestan aika 😊.

Arvioimme, että tältä kohdalta on 400 Santiagoon

Kippisteltiin matkan puolivälille aamiaisella Calzadillassa

Jacques de Molay alberguen tunnelmallinen baari



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

16. Kävelypv




Hola, ei me onneksi ollakaan etuajassa kuin puoli päivää ja sekin tasoitellaan tänään. Tultiin Carrioniin jo 9:ltä. Pysähdyttiin baariin odottelemaan, että nunnat avaavat alberguen puolilta päivin.

Tänään käveltiin vaan aamulenkin verran. Pari päivää on otettu tosi rauhallisesti, palautellen. Iltapäivisin on ollut niin kuuma, että on ollut hyvä vaan lojua ja tänään jutusteltiin lähibaarissa Teijan kanssa. Varmasti jaloille hyväksi tällaiset päivät. Olemne kyllä hoitaneet kinttuja niin hyvin kuin osaamme. Rasvaamme jalat joka ilta pesun jälkeen ja aamuisin rutiineihin kuuluu rakonestovoiteella rasvaus ja teippaus.

Tänään  taas olivat tunteet pinnassa. Ensinnäkin aamupäivällä italialaisherra antoi minulle pelargonian kukkasen poskisuudelmin. Olemme tavanneet pitkin matkaa, mutta kommunikointi on ollut tulkkien varassa. Herra on ollut 50 vuotta naimisissa ja vaimonsa on kuollut vuosi sitten, hän on siksi caminolla. Tämä vanha herrasmies on hurmannut minut runoillaan, eleillään ja nyt kukkasinkin 😊. 

Tunteet olivat pinnassa myös myöhemmin. Alkuillasta sisaret lauloivat ja laulattivat yhteislauluja alberguen aulassa. Ihmisiä oli vieri vieressä sulloutuneena aulaan ja portaikkoon. Tunnelma oli niin tiivis, kaunis ja koskettava. Yksi sisarista piti lopuksi pienoisen puheen, jossa todettiin jokaisen caminon olevan omanlaisensa ja toivoi hyvää matkaa. En pystynyt estämään kyyneleitä. Vetistelimme vierustoverin kanssa jo sisarten laulaessa, mutta puhe sai minut itkemään valtoimenaan. Joku ojensi nenäliinan ja sain myötäeläviä kosketuksia ja haleja. Herkistyn helposti ja nyt varmaan koti-ikävääkin. 

Nyt tunnelma on taas ihan toinen. Olemme höpötelleet ja hirisseet Teijan kanssa aivan päättömille jutuille. Yritän pian rauhoittua unille. Huomenna on 26:n kilometrin taaplaus.

Välttämättömät aurinkorasvat ja jalkojen hoito tuotteet 😊

Ihana huomionosoitus italialaisherralta saa olla tyynyni alla - varmaan kauniit unet

Santa Maria alberguessa

15. kävelypv

9.5. Kaksi viikkoa ja 361 kilometriä on nyt käveltynä. Huomasimme tänään, että olemme kävelleet parina päivänä opaskirjan suositusta pidemmät päivämatkat, niin olemme puolitoista päivää edellä aikataulusta. Ketkä ennustivatkaan, että ollaan viikkoa suunnittelemaamme aiemmin perillä? 😅 Korjaamme asiaa kävelemällä huomenna vain kymmenen kilometriä Carrion de los condesiin. Kaupunki on hieman isompi 2200:n asukkaan kaupunki. Tämän yön vietämme maalla Villarmentero de Camposissa. Nautiskelemme lämmöstä pihalla riippumatoissa hanhien, kanojen, kukon ja aasien käyskennellessä vieressä. Olemme olleet muutaman päivän aivan ihastuksissa pääskysten suuresta määrästä. Lintuset lentelevät vikkelästi niin kaupungeissa kuin maallakin.

Tämän päivän 25km aloitettiin siis Itero de la Vegasta. Matka eteni joutuisasti hiekkatietä pitkin. Saimme kävellä muutaman kilometrin veden lähelläkin. Ensin Canal de Castillaa myötäillen ja lähempänä yösijaa polku seuraili rio Uciezaa. Välillä lounastimme Fromistassa. Henna söi makkara- ja minä kinkkupiirakan. Hyvin energiapitoista. Fromistassa täydensimme myös jalkojenhoitotarvikkeita. Ilman compeed rakon ehkäisyvoidetta ja ihoteippejä emme uskalla kävellä metriäkään. Aurinkovoidetta menee myös runsaasti. Aurinko on paistanut kolme päivää niin kuumasti, että Hennakin luopui pitkähihaisesta…

Tänään(kin) olemme iltapäivän vain rentoilleet. Jätimme pyykinpesun huomiselle. Se olisi meidän ainoa kotityö 😅. Kuinkahan, kun kotiudumme täältä? Pursuammeko intoa tarttua töihin, toimiin ja askareisiin, vai olemmeko aivan pötkistyneet?! Puutarhassa on niin mukavaa laiskotella varjossa. Haemme vain välillä baarista juotavaa tai jätskit. Paikalliset piipahtivat terassilla viineillä ja katosivat pulisten koteihinsa ja töihinsä. Kukko kiekuu silloin tällöin ja hömötiaiset tirskuttelevat. On tämä elämää!

Tapojemme mukaan osallistuimme yhteiselle illalliselle ja mikä ateria se olikaan! Linssikeittoa, paistettuja papuja ja pinaattia, salaattia, pastaa ja vihanneksia sekä kotona valmistettuja lihapullia ja ranskiksia. Patonkia tietty. Palanpainikkeeksi oli viiniä ja jäitä 😮, jälkkäriksi jugurtit. Ehkä paras albergueateria. Eilinenkin oli kyllä hyvä ja nautittiin pihalla. Ja toissailtainen paella oli taivaallista. Kyllä täällä vatsansa saa täyteen. Ranskalainen Erik kyllä suositteli caminoa aloitettavaksi syvältä Ranskasta kauniiden maisemien ja paremman ruuan vuoksi. Mutta olen tyytyväinen näihinkin. Yhteinen ateriointi on miellyttävää. Mukava tavata ihmisiä ympäri maailman, kuulla heidän elämästään.  Avartaa ajatuksia 😊. Toissailtana oli myös hienoa, kun usalainen herra lausui ruokarukouksen. 







maanantai 8. toukokuuta 2017

14. vaelluspv


Tapasimme Teijan caminolla ja pulisimme yhdessä loppu päivän

Vihreää silmän kantamattomiin

Jos kylien väli on kovin pitkä, löytyy matkan varrelta kuitenkin joku virvokkeiden tarjoaja. Kyllä kylmä jäätee maistuukin!

Oli iloinen yllätys kohdata Teija 😊

Tutkimme kyllä opaskirjaakin

13:sta kävelypäivä













7.5. San Bol
Kahdennentoista kävelypäivän aloitimme tukevalla aamiaisella alberguemme vieressä olevassa kahvilassa. Joka päivä aamiaiseen ei saa croissantin, mehun ja kahvin lisäksi jugurttia ja hedelmää. Ruoka maistui jälleen.  Lähdimme 7:ltä liikkeelle. Tarkoituksena oli kävellä parikymmentä kilometriä, mutta olimme tavoitteessamme jo puoli 12, niin pysähdyimmekin ainoastaan lounastamaan ja jatkoimme vielä San Boliin. Tämä päivä on ollut sellainen, että olen nälkäinen koko ajan. Joka kuppilassa on pitänyt ottaa jotain: suklaacroissantti, pähkinöitä, kaakaota…

Päivän maisemat olivat taas vihreät. Lämpöisen päivän taivas oli kirkkaan sininen. Mesetalla laajojen peltojen keskellä oli olo, että on maapallon päällä. Horisontissa ei näkynyt missään suunnassa mitään kohoumia: kirkkaan vihreä pelto ja sinitaivas vain kohtasivat. Kulkijoita oli tänään paljon, muttei kuulunut mitään muuta ääntä kuin sirkkojen siritystä, satunnaisten lintujen laulua ja hiekan rahinaa askelten alla sekä kävelysauvojen rytmikästä kopsetta.
Aurinko paahtoi ja lisäsimme välillä rasvaa ja joimme paljon. Oli huippua tulla tähän albergueen 13.30. Tämä on kuin mökki keskellä maaseutua. Kivimökin vieressä kasvaa korkeita puita ja puro solisee alempana rinteessä. On ihanaa, kun pitkästä aikaa voi kuljeskella avojaloin nurmikolla. Albergue on viihtyisä ja vain kahdeksan paikkainen. Yö maksoi viisi euroa. Saamme päivällisenkin seitsemältä seitsemän euron hintaan. Olemme istuskelleet terassilla ranskalaismiehen ja usalaisten vaeltajien kanssa. Pyykitkin kuivuivat nopeasti aurinkoisella ja tuulisella pihalla.

Käveleskelimme Hennan kanssa vähän hiekkatiellä, teimme keppijumppaa ja venyttelimme. Jokapäiväinen lihashuolto on tärkeä rutiini. Suuri osa vaeltajista ottaa päivätirsatkin, mutta me emme uskalla, jotta saamme yöllä nukutuksi. Päivällistä odotamme aina nälkäisinä vesikielellä. Kohta päivällisen jälkeen onkin aika yöunille 😊. Tänä iltana saan pukeutua uuteen yöpaitaan…. Osallistuimme eilen Hennan kanssa Burgosissa sporttitapahtumaan, jossa sai kokeilla erilaisia kuntolaitteita ja pääsimme zumbaamaan. Tapahtumasta sai vihreän puuvilla t-paidan. Kävellessä en voi sitä käyttää, mutta yöksi on varmasti loistava!

Albergueissa päivällinen on yleensä salaattia/pastaa/leipäkeittoa. Pääruokana kanankoipia, porsaan pihviä tai kalaa ranskisten kanssa. Jälkkäri on jugurtti , hedelmä  tai jätski. Lisukkeena patonkia, juomana viiniä tai vettä. Yksinkertaista, halpaa ja nälkä lähtee. Isommissa kaupungeissa olemme syöneet päivällistä ’ulkona’. Olen nauttinut todella hyvää paellaa ja tortilloja. Me emme ole valmistaneet itse ruokaa. Yleensä albergueissa joku aina kokkaa omista aineksista. Välillä kokkeja ja ruuan jakajia on ollut melkoinen määrä. Hauskaa sekin, mutta me olemme ajatelleet välttää kaiken ruuan kantamisen ja valmistamisen.